lokakuu

Lokakuukin livahti...
Miksi se on lokakuu, kun oikestaan marraskuu on nykyään lokakuu...
Lokakuu alkaa raunonpäivällä. Minulle sopii kyllä tuommoinen kostea mutta lämmin lokakuu, ei mielellän pakkasta. Kirkastuvat värit ja syksyinen metsän tuoksuovat kivoja.

Kivaa ei ollut että äiti kaatui kotona, loukkasi olkapäänsä ja joutui sairaalaan. Kuinka ollakkaan kaatui sairaalassa (Laaksossa) uudestaan eikä enää päässyt kävelemään. Nyt näyttää että reilun kuukauden makaaminen tekee tehtävänsä. Saapa nähdä jaksaako ponnistaa enää pystyyn. Kummallista on että kun äitiä kierrätettiin kuvauksissa ja sairaaloissa ei tieto oikein kulje mukana ja omaisten pitää olla tarkkana. Miksei voi olla muistikkku ranteessa ja siinä kaikki tärkeä tieto?
Tietoyhteiskunnan suuriin haaste on edelleen tiedon joustava eteenpäin kulku.
Nyt on äidin koti muutettu Mannerheimintielle. Saapi nähdä pääseekö sinne.

syyskuu

Syyskuu meni jo. Uusi koulu alkoi ja ajokausi päättyilee. Eipä ole näköjään tapahtunut kirjoittamiseen inspiroivaa. Ei vaan ei aina ehdi.

Synttäreiden kunniaksi tehtiin piha-allas uusiksi. Pohjalta löytyi vesiliskon poikasi, jotka Ismo ja Anne evakuoi talveksi säilöön. http://vesiliskot.blogspot.com/ Siitä Ismo sai aiheen tähän vähäks hienoon blogiin.

Löytyi myös hauska muistokuva sirkuskerho Akriksen ajoilta. Kyllä ne olivat oikeasti kivoja aikoja....

Elokuu ja kultuuri

Elokuu alkoi, ihan yllättäen. Kesällä kultuuri tulee lähemmäksi. Kulttuurilla puhekielessä tarkoitetaan usein taiteita, vaikka kulttuurikäsite onkin paljon laajempi. Pori Jazzeilla osuimme tänä vuonna oikein hyvääm konserttiin Porin teatteriin. Siellä olivat Priscilla Ahn http://www.priscillaahn.com/main.htm aivan käsittämättömän aidon oloinen lähes naivi nuori nainen. Sitten kaksi aivan loistavaa taiteilijaa; laulajaYoun Sun Nah http://www.myspace.com/younsunnah ja Ruotsin kitaraihme Ulf Wakenius. Kyllä on komeaa kun osataan ja rikotaan rajoja, luovasti. Lopuksi ja myöhässä kun edelliset soittivat pitkään oli tämä Hawaijin ihmesoittaja ukulelen kanssa. Aivan uskomaton esiintyjä ja armoitettu jammaaja! http://www.jakeshimabukuro.com/ Hänellä on tosi mukava bloki jossa Poriakin esiteltiin kattavasti kúvin ja videoin. No, "You Tube has been very good for me" sanoikin tämä miljoonalatausten mies. Jake soitti sitten puoli kolmeen (yöllä) ja sitten vaan ajoimme kotiin!
Kalkkiranta Jazz http://www.sipoo.fi/jazz/ on taas tulossa ja siellä jälleen kerran hieno kattaus.
Kirjojakin on luettu. Nyt onn menossa Viivi Liukin Historian kauneus, joka tuntuu oikein hinolta lukukokemukselta.
Kulttuuria lienee sekin että sain Liisan kotisivut edes jotenkin laitettua nettiin http://www.liisaraina.fi/

Kesää

Foxi, Mökö ja Lassi leikkivät. Kyllä on kivaa!

Ja kukat on kauniita.

lomasta

Jokakesäinen Muonion matka on tehty tänä vuonna ajoissa. Taas nähtiin monta hienoa paikkaa matkalla. Kyllä Suomi on hieno matkailumaa, varsinkin kun malttaa vähän poiketa päätieltä. (näinhän on elämässäkin...)

Lomalaiva kääntyi viime viikolla. Vielä on kesää jäljellä. Viime viikon hyvä työ oli kylmäkoneiden vaihdon aiheuttama kierre. Oli pakko vaihtaa kaappien paikkaa ja koneiden paikkaa ja vaihtaa työtasot ja siivota kaapit. No, ei hassumpaa lomapuuhaa.

Nyt on myös äidin haastattelut siirretty cd:lle. Sitten alkaa valokuvien järjestely. Vuoden 2008 albumin teko ja isän muistoalbumi pitää myös saada aikaiseksi. Huomaan että täytyy olla aika paljon vapaa-aikaa (siis sitä joka ei ole ohjelmoitu, vaan sen voi ohjelmoida ihan itse) että huomaa/muistaa tekemättömiä projekteja ja saa ne myös tehtyä. On kyllä aina hieman hämmentävää kun ihmiset kysyvät helposti että mitä aiotte lomalla tehdä... Loma on meistä parhaimmillaan kun ei olla aiottu tehdä mitään erikoista. Siitä tulee vapauden tunne. Tekemisiä kyllä tulee eteen ihan itselläänkin. No, tämä on pitkän loman etuja.

Tänään onkin sadepäivä. Pyykit ulkona ja kuivausrumpu rikki... No lomalla sekään ei ole paha juttu. On myös hyvä päivä kutsua ystäviä kylään.

Vapaata kulkemista

Liikkuminen

Kaikki pojat pitävät ajoneuvoista. Niin minäkin. Kirjaan tähän kaikki minulle tärkeät kulkuvälineet, joilla olen taivaltanut tätä elämää.

1. Puinen kuorma-auto. Luulisin että se oli punainen (saattoi olla myös sininen). Se oli tärkeä ikävuosina n. 4-7. Siihen mahtui lavalle istumaan ja sitten potkimalla eteenpäin. Se oli hieno. Ja jouluna lastasin siihen lahjat, jotka menin avaamaan lastenhuoneeseen. En tiedä mikä oli auton myöhempi kohtalo.

Polkupyörät:

2. Ensimmäinen polkupyörä. (1963 - n.1968). Meillä taisi olla sopimus, että saan kaupunkiin pyörän 12-vuotiaana. Asuimme nimittäin ihan keskustassa SOK:n talossa Vuorikadun ja Vilhonkadun kulmassa. Pyörä oli Jupiter-merkkinen vaihteeton ja tietenkin SOK:n tuotanoa. Maalasin sen myöhemmin oranssiksi. Sillä ajoin todella paljon noin viisi vuotta. Käytiin Seutulassa ja ajeltiin Keskuspuistoa Steipin ja Jarmon kanssa. Pyörä varastettiin joskus aamuyöllä kun olin riiulla Raijan luona Vallilassa. Vakuutus korvasi siihen aikaan koko arvosta. Siinä oli jarrut aika heikossa kunnossa...

2.1.. Joten pyörä n:ro 2 (1968-1976) oli myös vaihteeton Jupiter. Maalasin tämän valkoiseksi. Se pyörä jäi Vaasankadun ja Harjukadun risteyksessä auton alle. Auto tuli kolmion takaa ja lensin aika pitkälle. Olin lähes ehjä, solisluu murtui. Vähitellen minulle paljastui että pyörästä meni muutakin kuin pyörät soikeiksi. Runko jäi vääräksi eikä Jupiterista enää tullut oikein kalua. Se vietiin Ähtäriin, jonne se sitten jäi kun isä ja äiti muuttivat takaisin Hesaan.

Niin ja tässä tulee muistaa isän autot: Wartburg, Rover (hieno), Triumph, Volkkari (se laatikkomalli) BJK-68, jolla opettelin ajamaan ja ajoinkin ensi kilometrit, Mazda (piilofarmari), Chrysler, Datsun Bluebird, Corolla (taisi olla pitkään kun isällä oli talon remonttipuuhaa), punainen Corolla, sitten tuli Sierra-villitys, niitä oli ainakin kaksi, pikku Volvo, viimeksi kaksi 307 Peugeottia. Lista ei ole varmaan täydellinen, koska isällä oli aina pieni autokuume päällä.


2.2.. Pyörä n:ro 3. (1977- ) Raija osti minulle valmistumislahjaksi 10-vaihteisin retkipyörän, Jupiterin tietysti. Siinä on harjoituskilpapyörän runko ja pelaa edelleen. Sillä tuli ajettua paljon,  kunto oli aika kova. Sillä kavin esim ajamassa Gotlani ympäri noin v.  1990. Mahtava matka!
Ajan kylläkin sillä harvoin nykyään kun se on niin hieno.

ps. tämän pyörän annoin haikein mielin pois sipoolaiselle kivalle viljelijälle

2.3. Tunturi Pohjanpoika 5-v. (noin 1989-2019) Ostin käytettynä vahtimestarimme Ritvan pojalta. Sillä ajoin kaikki työmatkat. Oli oikeastaan pieni rungoltaan mutta saattoi jättää lukitsematta! VAihdoin takavanteen 

pakkoineen ja kulki hyvin kaikki vuodet.

2.4. Helkama sähköpyörä 2011- Sain Liisalta ja suvulta 60v. lahjaksi. Olen ostanut isomman akun, mutta melko lyhyitä lenkkejä on menty. Kiva kuitenkin ajaa sähkön avulla.

Autot: 

5. Nuuska eli Leyland Sherpa. (1977-1980?) Myytiin yksiömme Hämeentieltä ja ostettiin pakettiauto, diesel.

Auto oli kiva ja siihen mahtui, sillä ajettiin myös Kreikkaan ja takaisin hieno reissu. MUTTA, vikoja oli aivan kauheasti. Englantilainen auto...

6. Vaihdettiin sitten DDR:n ylpeyteen Wartbug Touringiin, tietysti punaoranssiin.. (1980-1984) Sillä ajettiin varmaan elämäni halvimmat 100 tuhatta kilometriä. Kun kannen pulteiksi vaihdettiin venymättömät Ovakot, niin nesteetkin pysyivät oikeassa paikassa. Oli hauska ja tilava auto. Vapaakytkin ja vieno savu....Auto jäi minulle erossa ja onkin siis ainoa auto jonka olen omistanut kokonaan...Myin sen hra Torvelle (!) joka oli postissa töissä (!), ihan totta! Tilalle piti saada jotain 2-tahtista...

7. Vespa p200e vm. 1983  AV-556. Ostin uutena Wartburgin rahoilla legendaariselta Raimo Olkkoselta Vespa-keskuksesta. (1984 - 2008) Raimo -vainaa lohkaisi hyvin kun oston yhtydessä kysyin että "Miten tätä huolletaan?" Raimo otti tupakan suustaan hölmön näköisena ja sanoi: " Huoleltaan? Ei näitä huolleta, näillä ajetaan!"  Täytyykö sanoa mitään...Aika monta hauskaa muistoa liittyi Vespaan. Se toimi  aina ja tarvittaessa osasin korjata hiukan sitä itsekin. Yksinkertainen, tyylikäs ja ajaton laite. Nyt ei sitten puhuta "ajo-ominaisuuksista"... Ikävä tuli myydessä, mutta onneksi meni hyvään kotiin. Minun kappaleeni oli muuten ilmeisesti viimeinen Suomessa myyty täyspeltinen versio

ps. ko Vespa on nyt entisöity museorekisteriin Tero Räsäsen toimesta. Kyllä tuli hieno. Sain käydä katsomassa, kiitos Tero!

  

8. Honda cb350s. Nyt en ole aivan varma koska pyörä tuli talveksi kellariin ja houkutti itsensä ostamaan. (n. 1993- 2008) Oikein kiva oikea moottoripyörä, joka pienuudestaan huolimatta kulki vakaasti ja riittävän nopeasti. Ajoin tälläkin aika paljon.

Tässä välissä on ollut myös perheen autoja. Leena myi Escortinsa kun laitettiin hynttyyt yhteen ja perheeseen hankittiin

9. Honda Civic vm. 1985 (1985 (?)- 1987) Leena kolaroi auton melko uutena, mutta auto oli kyllä aikanaan tyylikäs ja mukava matkustaa.

10. Perheen kasvaessa ei Hondan tilan riittäneet. Subaru oli tullut Suomeen ja teki hyvän tarjouksen Hondasta kesällä 87 tai 88... Subaru Leone wagon 1.8. vm 1987(8) - 1992. Auto oli kyllä tosi hyvä perheauto ja neliveto veti. Ruoste alkoi kyllä loppupäässä vaivaamaan.

11. Mazda 3 wagon. (1992-1996) Ostetiin käytettynä (siis Leena osti) Auto oli aika peltinen, mutta toimi muistaakseni hyvin.

Sitten tiet erosivat ja jatkoin ajoa kaksipyöräisilläni. Jossain vaiheessa polkupyörät lisääntyivät. Ostin Helkama Pohjanpoika - fillarin käytettynä vahtimestarimme pojalta. Sillä ajelenkin pääsääntöisesti. Kun isä osti telkkarin, tuli mukaan OnOff- fillari, kaupan päälle! No se on vähän halpis, mutta ajettava. (OnOff fillari puretiin Sampolle varaosiksi ja loput osat menivät kierrätykseen kesällä 2010.)

Liisa valaisi elämäni v. 2001. Hänellä oli Fiat Marea (punainen tietysti) 

Yhteiseksi autoksi piti saada myös Fiat.

12. Fiat Stilo 3d vm,2002 (2002-2004) Aivan todella hyvän näköinen auto ja ihana ajaa, mutta se oli italialainen...

Takuuseen meni aika monta remppaa ja ikkunat aukeilivat välillä itsekseen. Sitä ei saatu korjattua. Liisa ei halunut enää Fiattia... 

13. Daewoo Tacuma 2.0 vm.2004 (2004-2006) Auto jota ei moni tuntenut, lähti Porvoosta. Todella mukava matka-auto, eikä vikoja ollut. Koreassakin osataan olla tarkkoja. Merkki muuttui pian Chevroletiksi. Jostain syystä tämän mallin maahantuonti loppui pian, sääli. Hinta/laatu-suhde tosi hyvä.

14. Suzuki Liana 4grip vm 2006 (2006-2008) Autokuume iski äkkiä syksyllä. Saatiin hyvä tarjous ja kaupat syntyivät nopeasti. Suzuki oli hyvä talviauto ja laatu hyvä. Ei ihme että se on Ruotsin vikatilaston voittaja. Aliarvostettu Suomessa..











15. Peugeot 307 sw vm 2008 (2008- 2011) Autokuumetta kesän alkaessa... Porvoossa tehtiin koeajo ihan vaan huvikseen, kun katsastukseen oli vielä aikaa. Tämä oli autoliikkeen viimeinen 307. Esittelyautossa oli kaikki herkut kattoikkuineen. Ihastuimme heti ja auto lähti koeajon jälkeen saman tien mukaan. Todella mukava auto ajaa!

Sitten perheessä pyörii myös isän vanha auto Peugeot 307 sedan vm 2004. Se on jäänyt äidin huoltoautoksi isän kuoltua. Meillä on aika tyylikas Peugeot-perhe!

16 Oma matkaaja oli vanhojen pyörien myynnin jälkeen Kymco Xciting r500i vm. 2008. Sipoon suurin skootteri, luulisin ainaski. Ei vaineskaa. Pyörä on älyttömän helppo ajaa ja etenee kuin juna, skootteriksi. No ajokokemusta ei voi verrata moottoripyörään, mutta ei pidäkään.

17. Xciting aiheutti aika paljon jännitystä kylmäkäynnistysongelmien takia...Mutta pieni lämmitys auttaa :) 

Vaihdoin uuteen malliin kesän 2010 alussa . Nyt sain ledit ja abs-jarrut!
http://www.youtube.com/watch?v=6w7pFN7NXMc&feature=fvw

18. Kun täytin 60 ja jäin eläkkeelle., Liisa ja suku ostivat minulle Helkama sähköfillarin. Se onkin ollut kätevä ja mukava ajella.  


19. Peugeot vaihtui toiseen Peugeotiin. Olin vähän sitä mieltä että auto voi olla pienempikin mutta Liisan silmät iskeytyivät punaiseen 3008:aan (2011-2014) . Ja kyllähän se ihastutti koeajossa. Liikoja taaskaan miettimättä auto tuli ostettua. Dieseli kulki  kivasti ja auto oli varmaan mukavimpia matka-autoja kaikinpuolin. Mitään vikoja ei sadantonnin aikana korjattu.

20.  2014 alkoi 3008 olla se meidän satatonnia täynnä ja seuraavat huollot kalliita.(seliseli) Lähdettiin oikeastaan katsomaan uutta ja kehuttua 308 farkkua, mutta se tuntui liian isolta! Piruuttaan ajettiin muitakin Herttoniemen Laakkosella ja loppusuoralle jäi Mazda3 ja Huyndain i30 farkku. Hyvä kauppias osasi asiansa ja Mazda myi itsensä 10 minuttin koeajolla. Harvoin on auto tuntunut heti niin omalta. Ja on se törkeän hyvän näköinen :)  Auto tuli tammikuussa 2015 pihaan. Vanha automme näkyy seisovan liikkeessa (tätä kirjoittaessa jo yli vuoden). Suomessa ei ole huomattu että 3008 on parhaita Peugeotteja ja todella kiva auto. Merkkiarvostuksen erot eri maissa ovat aika hepreaa...

21. Ja nyt sitten vielä skootterivaihto. Ajattelin jo viime kesän jälkeen että kaksipyöräisillä ajo olisi nyt katottu. Kesähän oli surkea ajamisen kannalta. Mutta sitten tuli lievä kuume saada kolmipyöräinen alle ja sieltä se löytyi Torpparinmäen suunnalta Markulta. Piaggio mp 3 400 vm. 2010. Siistin oloinen ja Markku oli viime vuosina ajanut todella vähän. On vastannut ensi ajoilla odostuksia erittäin hyvin. Leppoisaa on meininki, kolmella pyörällä laite kulkee kuin juna ja antaa hyvän tuulisuojan. Kymco lähti Turun seudulle hyvään koriin.

22. Koronakesä oli tylsä ja Liisakin lähti autokauppaan. Löytyihän se auto sitten Espoosta. Punainen Honda HRV on ollut oikein kiva.-ja näyttääkin hyvältä ! On varmaankin viimeinen bensa-auto meillä. Mazda myytiin  kaupasta alta aikayksikön eteenpäin.

 

Urheilusta

Lehdestä sai lukea aamulla että Helsingissä oli ollut urheilutapahtuma. Kuvassa potkittiin maassa makaavaa, varmaan oli kyse siis jalkapallosta. Kaduilla oli satoja mallakoitsijoita, mellakkapoliiseja, liikenne poikki ja savupommeja.
Tätä tuetaan yhteiskunnan varoilla. Ja vaikka ei tuettaisi, niin miksi väkivalta tuntuu olevan jotenkin hyväksyttyä urheilun ollessa kyseessä? Jos kyse on siitä että urheiluun voidaan siirtää sodan väkivalta pienemmin tappioin, niin ok. Mutta lopetetaan sitten se jaskanjauhanta jalosta kilvasta, urheiluhengestä ja yleensäkin urheilun jalostavasta vaikutuksesta. Jotenkin välillä tuntuu että se viimeinenkin jalous urheilusta katoaa kun siitä tulee kovaa liiketoimintaa.
No, poikkeuksia voi olla ja on lajeja, joissa fanit eivät tietääkseni potki toisiaan. Ajatellaan vaikka suunnistusta, tennistä, uimahyppääjiä, hiihtäjiä tai kotoista pasäpalloa.
Kyllä tähän pitäisi suhtautua paljon kriittisemmin. Lapsille ja nuorille syntyy kuva, että mellakointi kaduilla kuuluu joihinkin lajeihin. Ai mitä pahaa siinä on? Enpä haluaisi omien lapsieni joutuvan mukaan tämmöiseen urheilutapahtumaan.

kesäkuu

Tänään on ensimmäinen lomapäivä. Tapahtui muutakin historiallisempaa. Lankapuhelin hiljeni. (tosin sekin on langaton ja liitettävissä nettiin) Aikakausi vaihtui. Lankapuhelimeen littyy oman henkilöhistoriani tunteikkaita muistoja. Puhelin oli se ihmeellinen laite, joka lepasi "hallin" pöydällä, johon ei saaut koskea, mutta josta kuului sellaisen ihmisen ääni, joka ei ollut paikalla. Salaa sitä usein isosiskon kanssa räplättiin ja vähän isompana soitettiin - johonkin.
Puhelimen pyöritettävä numerokiekko ja sen raksutus onvat syöpyneet erittäin syvälle muistiin.

Yllättävää, mutta lankapuhelin kantaa mukanaa vahvoja muistoja. Siitä luopuminen on haikeaa ja herättelee nostalgisia muistoja epämääräisestä kulta-ajasta. No, Elisalla ollaan tyytyväisiä. Taas yksi linja on vapaa uudenlaisen datan siirtoon.

Veteraaniasiaa

Kävin vetämässä lipun salkoon. On kaatuneiden muistopäivä. Päivä symboloi suomalaisten yhtenäisyyttä muistamalla sodassa tai rauhanturvatehtävissä kaatuneita.

Ajatukset vievät tietysti isääni, joka nyt ensi kertaa on poissa hänelle tärkeästä päivästä. Vasta myöhemmällä aikuisiällä olen voinut hahmottaa uhrausta jota sotaan osallistuminen on vaatinut. Nuoruutta ei ollut, eikä traumaattisten kokemusten jälkeistä hoitoa.
Nyt saavat kansalaiset jälkihoitoa jos ovat kokeneet järkyttävän onnettomuuden. Mutta nämä miehet ja naisetkin jotka kokivat vuosia varmasti meille täysin käsittämättömiä tilanteita saivat astua Suomea rakentamaan seuraavana päivänä päästyään siviiliin...
Viisaasti on arveltu että oma sukupolveni sitten käy kuntoutuksen läpi. Meilläkään ei sodasta puhuttu paljoa, mutta tunsimme että asia oli tärkeä, arvokas ja arka.

Väkivaltaisen tapahtuman läpikäynyt yhteisö on vahva, mutta myös sisältä herkkä. Meidänkin maassamme se näkyy.

Facebook-havaintoja

Facebook-elämä

Liityin pari kuukautta sitten Facebookiin. Aluksi se tuntui tosiaan kivalta. Oli varsinkin hauskaa kuulla tai ikäänkuin osallistua sellaisten ihmisten elämään, joista ei ole kuullut pitkään aikaan. Vanhaa opettajaa lämmitti myös entisten oppilaiden kuulumiset.
Mutta, jotenkin ei siellä jaksa olla tarpeeksi. Tulee aika äkkiä olo että pitäisi olla facebookissa koko ajan tai ei sitten ollenkaan. Se on vähän kuin olisi elossa joko feissarina tai livenä.
No, ehkä tämä ei ole ainoa vaihtoehto. Facebook kyllä koukuttaa, koska siellä on elämää...Ihmisellä on voimakas liittymisen tarve, halua kuulua yhteisöön. Nykyään yhteisöt ovat lyhytikäisiä, ihmiset siirtyvät paikasta toiseen kiihtyvällä vauhdilla. Facebook voi hyvinkin paikata tätä aikamme ongelmaa.
Ja sitten on kyse siitä kuin muissakin ihmissuhteissa, pitää olla aikaa hoitaa suhteitaan. Mutta jos sulla on vaikka sata facebook kaveria, miten niitä hoidetaan? No, varmaan käyttäjät oppivat jaottelemaan, vaikka se 150 taitaa olla raja.

Liitoksia

Helsinki ja Vantaa yhteen

Pajunen ja kump. haluavat taas Vantaan. Eniten harmittaa että Vihreätkin ovat niin naiveja...
Kansalaisille tarjotaan perusteiksi että palvelut paranevat ja byrokratia vähenee. Missään ei kai ole vielä tapahtunut että organisaation kasvaessa byrokratia vähenee!

Ja palvelut... Helsinki ei ole pystynyt järjestämään edes ottamalleen Sipoo-palaselle palveluita.
Entiset sipoolaiset elävät kuulemma väärinkäsityksessä jos ovat tottuneet että terveyskeskuksesta saa ajan yhdellä soitolla. Koululaisille ei pystytty osoittamaan koulua, nyt sentään saadaan parakki.

Muistan kun helsinkiläiset vihreät olivat ällistyneitä, kun kerroimme että sipoolaiset eivät halua liittyä Helsinkiin: Eivätkö he halua parempia palveluita!? , oli vilpittömän tuntuinen kysymys. Kuinka vähän saa tuntea naapurikuntien asioita kun istuu Helsingin valtuustossa?

Pahinta taas tässä Vantaa liitoksessa on, että se on oikeistolaista huonoa politiikkaa, joka alkaa ällistyttävästi muistuttaa neukkuhallintoa ja sen visioita. (EN vastusta oikeistolaista politiikkaa automaattisesti sen enempää kuin muitakaan suuntauksia) Liitosasiassa kansalaisten vaikuttaminen ei näytä kiinnostavan sitten ketään. Kuka edistäisi oikeasti demokratiaa? Yhteistyötä tehdään yhteistyösopimuksilla ja mieluiten viisaan hallituksen tukitoimilla.

Lamaa torjumassa

Lamasta on tullut jo hyvä uutisaihe medialle.
Lama jakaa ihmisiä. Ne joilla on töitä saavat kaikkea halvemmalla ja paremapaa palvelua. Ne, joilla ei ole töitä saavat kantaa koko laman. Nyt jo naristaan että ei kai sentään veroäyriä nosteta...
Lama on varmaan sijoittajien sen pahamaineisin suurpääoman keksintö. Lama on hyvä olla olemassa esim 10-15 vuoden välein. Laman aikana saadaan tavallisilta ihmisiltä (ja köyhiltäkin) heidän vaivoin keräämänsä raha ja omaisuus pois. Rahalla voi sitten ostaa lisää osakkeita, asuntoja ja muuta sijoituskelpoista. Kun ajat paranevat tavikset haluavat taas ostaa jotain tai sijoittaa johonkin josta olisi turvaa tulevaisuudelle. Niin naiveja me todella ollaan.
Lama kerää rahaa sinne missä sitä on jo ennestään paljon.

Minusta voitaisiin lamaa torjua vaikka siirtymällä 4-päiväiseen työviikkoon. Siitä olisi iloa ihan meille taviksillekin. Oltaisiin taas valmiita sitten nousukauden pitkiin työrupeamiin.

Viisautta?

Ilmastotalkoista

Jos pitää arvioida mikä on ympäristön tyhmimpiä ilmiöitä sarjassa "kaikki tietävät että tää ei ole fiksua mutta teen kumminkin", nin lempiaiheitani on liikehuoneistojen oven AUKI pitäminen talvella. Pohjoisessa ilmanalassa on aikoinaan keksitty hieno juttu: kahden oven kayttö eli tuulikaappi. Tarkoitus on tietysti estää kylmän ulkoilman meno sisään kun ovea avataan.

No, nykyään on yleistä että liikkeiden ulko-ovi on auki vaikka ulkona olisi kuinka pakkasta. Pahimmillaan näkee lämpöpuhaltimen katossa siten lämmittävän ulkoilmaa... Tai ainakin patteri toimii. Onko tässä järkeä?
Kysyin kerran eräässä liikkeessä että miksi teillä on ovi auki ulos pakkasella. Vastaus oli että "kun muillakin on. Asiakkaat voivat luulla että liikkeemme on kiinni."... Hmm, mitä tästä pitäisi ajatella?

Keskitetään

Kaikki valta

Eilen oli uuden valtuustomme ensimmäinen kokous. Valittiin uusi kunnanhallitus ja valiokunnat. En ole enää ”päättäjä”. Kiintoisaa oli 16 vuotta , mutta kuinka moni voi laittaa riittävästi aikaa kaikkien asioiden valmisteluun? Seuraan kiinnostuneena pormestari yms. malleja.

Vallan keskittymiseen on varmasti psykologisia syitä. Mitä enemmän on valtaa, sitä paremmin voi vaikuttaa. Kun vallasta aina kilpaillaan ei siitä luovuta koska se valuu helposti ”vastapuolelle”. Ja mitä kauemmin on valtaa sitä viisaammaksi itsensä kuvittelee, eivätkä muut osaa...Oman aseman pönkittämisen tarve on varmasti myös ihan primitiivinen, perustava ryhmissä elävä ilmiö.

Tästäkö johtuu että meille on hiipinyt entisen Neuvostoliiton keskushakuisuus? Meillä se on vain Helsinki-hakuisuutta. Laura Kolbe kirjoitti hienosti tänään Hesarissa miten helsinkiläisenä häpeää sellaista mentaliteettiä, että kehä kolmen takana ei ole mitään.
Olen mahdottoman pettynyt (jälleen) helsinkiläisiin politikkoihin (varsinkin vihreisiin) jotka ajavat suurkunnan syntyä kirkkain silmiin. Ei puhettakaan kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisestä. Muistan kun (me) vihreät olimme demokrattinen kansalaisliike. Vaadiitiin kaupunginosademokratiaa ja läpinäkyvyyttä, yleensäkin haluttiin viedä päätöksiä lähelle ihmisiä. Mutta niin siinä helposti käy että valta turmelee. Poliittiseen eliittiin kuuluminen aiheuttaa helposti pöyhkeää tärkeilyä ja nöyryys, kansalaisten edustamisen perusominaisuus, unohtuu. Helsingin Sipoo-kaappaus on tietysti vielä tiukasti mielessä.

Koko Suomi ei ole olemassa siksi että palvellaan Helsinkiä, vaan se on toisinpäin tai mieluiten niin että kaikki auttavat toisiaan. Nyt Lääkelaitoksen siirtäminen Kuopioon on ollut aika farssi. Kuopiolaiset ovat saaneet tietää olevansa säälittäviä periferiassa asuneita, johon voi muuttaa vain epätoivoiset ihmiset.

Helsingin keskustassa (lapsuudeenmaisemissani) pyörivät päättäjät voisivat käydä vähän naapurikunnissakin, tutustua paikkoihin ja ihmisiin. Näkisivät että ihan tyytyväisiä ihmisiä asuu pitkin Suomea. Ja varsinkin on minusta niin että demokraattinen vaikuttaminen voi paremmin pienissä yksiköissä. Sitä myöten palvelutkin pelaavat.

Olisi tarpeen suomentaa Ruotsissa käyttöön otettu sana sammkommun. itsenäisten kuntien yhteistyö olisi varmasti parasta Pääkaupunkiseudelle- suuret yksiköt voitaisiin samalla pistää ihmisen kokoisiksi.
Onko keskittämisen möhkötaudissa mitään järkeä? Eihän suuret yksiköt näytä tuottavan missään selvityksissä mitään etuja. Onko kyse vain vallantavoittelusta? Ei ihminen ole aina fiksu, olisko joskus?

Ihmisen tyhmyys osa1

Ihminen ei aina ole älykäs

Olen usein ja nyt joululomalla harrastanut mietiskelyä ilmiöistä, jotka todistavat että ihminen ei toimi älykkäästi. No, opettajamaista tietysti, mutta mikä siinä on että arkitodellisuudessamme on monia älyttömiä ilmiöitä. Kaikki tietävät että näin on ja silti asia ei muutu. Lyhyt esimerkkilista voisi olla tasakatot, uimastadionin lämmitys syksyllä ja urheilun pilaaminen... Olen ajatellut tehdä kirjan näistä asioista, sitten eläkkeellä. Aloitan pyhästä asiasta:

Osa 1 Jääkiekon alennustila

Urheilun tulee edistää terveyttä ja tukea kasvua yhteiskunnan jäsenyyteen. Sen tulee siis opettaa myös sosiaalisia taitoja, näin sanotaan?
Mikä on että jääkiekosta on tulossa oluenjuonnin oheistuote, jossa katsellaan pikku pöhnässä katutappeluja, huudetaan törkeyksiä tuomareille ja iloitaan toisten epäonnisuudesta?
Kaikkea alhaista, jota emme salli normaalissa elämässä puolustetaan epämääräisellä mantralla: Se kuuluu lajiin. Älyttömyydet eivät voi kuulua muuten niin hienoon, sulavaan ja urheilulliseen peliin.
Tämä johtuu tietysti bisneksestä joka ei nykymaailmassa tunnusta moraalia toimintansa ohjenuoraksi. Käy vaan niin että meillä Suomessa tämä jääkiekkobisnes on kyllä mahdollistanut pelaajille suuremmat palkat mutta syö nyt lajia sisältäpäin.
Järjestetyt tappelut ovat kaiken huippu. Kun olin noin 10-vuotias niin kyllä koulun jälkeen joskus oli sovittuja tappeluja, mutta ne loppuivat jos aikuisia osui paikalle. Mistähän saataisiin aikuisia kiekkokaukaloon palauttamaan urheilu pelin tärkeimmäksi arvoksi?
Ja kasvattajana mietin mitä tämmöinen ihannekuva opettaa pienille ja isommille pojille? Turpaan vaan jos asiat eivät muuten suju? Mikä meitä aikuisia vaivaa tässä asiassa?