Tänään oli viimeinen työkeikka, ainakin tavallaan. Kuumatvt-hankkeen rahat loppuvat ja olen ilman suhdetta, nimittäin työsellaista.
Eläkkeelle siirtyminen onkin kestänyt jo kuusi ja puoli vuotta. On ollut todella kivaa, tehdä sitä mihin uskoo ja ja mitä olen osannutkin. Kivaa on myös ollut se, että selvisin jotenkin suurimmasta haasteesta opettajana- nimittäin opettaa opettajia. Kun opettaja osaa jo kaiken... Ja jos ei osaa niin persoonalliseen tapaan ei voi puuttua.
Ja on ollut todella kivoja työkavereita, Hanna-Riikka, Anne, Pipsa, Mikko, Raine ja Camilla ja vaikka kuinka monta muuta. Innostuneiden opettajien kanssa oppii paljon.
Kivaa on ollut myös olla vanhimpana hommissa. Kokemuksen arvostus kun on ollut meillä ihan liian pientä. Jos ei opettaja opi kokemastaan, niin on kyllä väärällä alalla.
Noh. Suomeakin on kierretty ja kymmenissä kouluissa käyty, varmaan satoja opettajia nähty. Aika hyvä kuva on tullut millaista pedagogiaa Suomen kouluissa tehdään ja miten tvt makaa. Ennakko-oletukset olivat melko oikeat. Kirjavaa on. Ehkä kuitenkin jotain samansuntaista liikettä on havaittavissa. On jännittävää aikaa oppimisen rintamalla. Suuret muutokset ovat vasta tulossa, jos halutaan olla edelleen oppimisen edelläkävijöitä.
Harmi että edes minä en ole korvaamaton :)
Digi tai tvt- uskallan väittää edelleen, että asenteet ja sen ymmärtäminen, mitä mahdollisuuksia uudet välineet avaavat, on tärkeintä. Uusi opetustekniikka voi aktivoida ja tuoda vuorovaikutusta oppimiseen paljon lisää. Silloin oppiminen on innostavaa, kyllä näin on näyttänyt.
Taidan heittää keikkaa digivaarina sitten ensi vuonna. Ainakin kamerakynän osaan aikas hyvin, alkoihan se mun luokassa, Ismon koekanina kun oltiin.
