Aikansa kutakin

 Jäin pois Sipoon Vihreiden hallituksesta. Kieltämättä haikeaa. Olin vuodesta 1988 hallituksessa lähes joka vuosi, toisinaan valtuustoaikana hallituksessa sitten valtuustoryhmän puolesta.
Olen viimeinen perustavassa kokouksessa mukana ollut aktiivi. Pääsin mukaan kun oli tarvetta saada joku suomenkielinen ja ruotsinkielinen opettajakollegani Catta pyysi mukaan. Ihan kivaa ja mielekestä on ollut. Kun opettaja on tulevaisuuden tekijä, niin yhteiskunnallinen vaikuttaminen on tuntunut luontevalta. Vähän siinä voi olla perintöäkin, koska isä oli paitsi osuusliikeihminen, niin myös järjestöihminen. Rakentava vaikuttaminen oli tärkeää ja kyllähän se tekee elämän mielekkääksi.

Vaikea sanoa onko mitään jälkeä jäänyt toiminnastani, varmaan aina jotain. Enemmän uskoa on siihen että omassa työssä on voinut jättää jotain perintöä tai ainkain rakennusaineita nuorille. Se on ollut parasta työssä. 

Yhdistyksessä siirryn nyt enemmän jäsenetujen käyttäjäksi eli kerran vuodessa jouluisia herkkuja syömään :)

Koiran elämää

 Haikulla on kaksi moodia: sähäkkä ja mietiskelevä nuuhkija. Metsässä pysähdellään kuuntelemaan vaikka lintuja ja etenkin haistelemaan. Jos vastaan tulee uros, on haukuttava etenkin isoja. Tytöt on eri kivoja. Ja nnien kanssa leikkiminen hauskaa. Samaa mieltä, mutta en silti hauku miehiä, etenkään isoja :) 

Kuvia keväästä

Aika vähän kodin ulkopuolisia tapahtumia on omaishoitajien arjessa, ja harva sen ymmärtää. Lähipiirissäkin jokus kysytään että lähdetkö konserttiin tai oletko nähnyt sen näyttelyn... Ei olla.

Mutta lähelläkin tapahtuu paljon ja ehkä elämässä kiinnostavimmat asiat tapahtuvat ihan omassa päässä :)