Vapaata kulkemista

Liikkuminen

Kaikki pojat pitävät ajoneuvoista. Niin minäkin. Kirjaan tähän kaikki minulle tärkeät kulkuvälineet, joilla olen taivaltanut tätä elämää.

1. Puinen kuorma-auto. Luulisin että se oli punainen (saattoi olla myös sininen). Se oli tärkeä ikävuosina n. 4-7. Siihen mahtui lavalle istumaan ja sitten potkimalla eteenpäin. Se oli hieno. Ja jouluna lastasin siihen lahjat, jotka menin avaamaan lastenhuoneeseen. En tiedä mikä oli auton myöhempi kohtalo.

Polkupyörät:

2. Ensimmäinen polkupyörä. (1963 - n.1968). Meillä taisi olla sopimus, että saan kaupunkiin pyörän 12-vuotiaana. Asuimme nimittäin ihan keskustassa SOK:n talossa Vuorikadun ja Vilhonkadun kulmassa. Pyörä oli Jupiter-merkkinen vaihteeton ja tietenkin SOK:n tuotanoa. Maalasin sen myöhemmin oranssiksi. Sillä ajoin todella paljon noin viisi vuotta. Käytiin Seutulassa ja ajeltiin Keskuspuistoa Steipin ja Jarmon kanssa. Pyörä varastettiin joskus aamuyöllä kun olin riiulla Raijan luona Vallilassa. Vakuutus korvasi siihen aikaan koko arvosta. Siinä oli jarrut aika heikossa kunnossa...

2.1.. Joten pyörä n:ro 2 (1968-1976) oli myös vaihteeton Jupiter. Maalasin tämän valkoiseksi. Se pyörä jäi Vaasankadun ja Harjukadun risteyksessä auton alle. Auto tuli kolmion takaa ja lensin aika pitkälle. Olin lähes ehjä, solisluu murtui. Vähitellen minulle paljastui että pyörästä meni muutakin kuin pyörät soikeiksi. Runko jäi vääräksi eikä Jupiterista enää tullut oikein kalua. Se vietiin Ähtäriin, jonne se sitten jäi kun isä ja äiti muuttivat takaisin Hesaan.

Niin ja tässä tulee muistaa isän autot: Wartburg, Rover (hieno), Triumph, Volkkari (se laatikkomalli) BJK-68, jolla opettelin ajamaan ja ajoinkin ensi kilometrit, Mazda (piilofarmari), Chrysler, Datsun Bluebird, Corolla (taisi olla pitkään kun isällä oli talon remonttipuuhaa), punainen Corolla, sitten tuli Sierra-villitys, niitä oli ainakin kaksi, pikku Volvo, viimeksi kaksi 307 Peugeottia. Lista ei ole varmaan täydellinen, koska isällä oli aina pieni autokuume päällä.


2.2.. Pyörä n:ro 3. (1977- ) Raija osti minulle valmistumislahjaksi 10-vaihteisin retkipyörän, Jupiterin tietysti. Siinä on harjoituskilpapyörän runko ja pelaa edelleen. Sillä tuli ajettua paljon,  kunto oli aika kova. Sillä kavin esim ajamassa Gotlani ympäri noin v.  1990. Mahtava matka!
Ajan kylläkin sillä harvoin nykyään kun se on niin hieno.

ps. tämän pyörän annoin haikein mielin pois sipoolaiselle kivalle viljelijälle

2.3. Tunturi Pohjanpoika 5-v. (noin 1989-2019) Ostin käytettynä vahtimestarimme Ritvan pojalta. Sillä ajoin kaikki työmatkat. Oli oikeastaan pieni rungoltaan mutta saattoi jättää lukitsematta! VAihdoin takavanteen 

pakkoineen ja kulki hyvin kaikki vuodet.

2.4. Helkama sähköpyörä 2011- Sain Liisalta ja suvulta 60v. lahjaksi. Olen ostanut isomman akun, mutta melko lyhyitä lenkkejä on menty. Kiva kuitenkin ajaa sähkön avulla.

Autot: 

5. Nuuska eli Leyland Sherpa. (1977-1980?) Myytiin yksiömme Hämeentieltä ja ostettiin pakettiauto, diesel.

Auto oli kiva ja siihen mahtui, sillä ajettiin myös Kreikkaan ja takaisin hieno reissu. MUTTA, vikoja oli aivan kauheasti. Englantilainen auto...

6. Vaihdettiin sitten DDR:n ylpeyteen Wartbug Touringiin, tietysti punaoranssiin.. (1980-1984) Sillä ajettiin varmaan elämäni halvimmat 100 tuhatta kilometriä. Kun kannen pulteiksi vaihdettiin venymättömät Ovakot, niin nesteetkin pysyivät oikeassa paikassa. Oli hauska ja tilava auto. Vapaakytkin ja vieno savu....Auto jäi minulle erossa ja onkin siis ainoa auto jonka olen omistanut kokonaan...Myin sen hra Torvelle (!) joka oli postissa töissä (!), ihan totta! Tilalle piti saada jotain 2-tahtista...

7. Vespa p200e vm. 1983  AV-556. Ostin uutena Wartburgin rahoilla legendaariselta Raimo Olkkoselta Vespa-keskuksesta. (1984 - 2008) Raimo -vainaa lohkaisi hyvin kun oston yhtydessä kysyin että "Miten tätä huolletaan?" Raimo otti tupakan suustaan hölmön näköisena ja sanoi: " Huoleltaan? Ei näitä huolleta, näillä ajetaan!"  Täytyykö sanoa mitään...Aika monta hauskaa muistoa liittyi Vespaan. Se toimi  aina ja tarvittaessa osasin korjata hiukan sitä itsekin. Yksinkertainen, tyylikäs ja ajaton laite. Nyt ei sitten puhuta "ajo-ominaisuuksista"... Ikävä tuli myydessä, mutta onneksi meni hyvään kotiin. Minun kappaleeni oli muuten ilmeisesti viimeinen Suomessa myyty täyspeltinen versio

ps. ko Vespa on nyt entisöity museorekisteriin Tero Räsäsen toimesta. Kyllä tuli hieno. Sain käydä katsomassa, kiitos Tero!

  

8. Honda cb350s. Nyt en ole aivan varma koska pyörä tuli talveksi kellariin ja houkutti itsensä ostamaan. (n. 1993- 2008) Oikein kiva oikea moottoripyörä, joka pienuudestaan huolimatta kulki vakaasti ja riittävän nopeasti. Ajoin tälläkin aika paljon.

Tässä välissä on ollut myös perheen autoja. Leena myi Escortinsa kun laitettiin hynttyyt yhteen ja perheeseen hankittiin

9. Honda Civic vm. 1985 (1985 (?)- 1987) Leena kolaroi auton melko uutena, mutta auto oli kyllä aikanaan tyylikäs ja mukava matkustaa.

10. Perheen kasvaessa ei Hondan tilan riittäneet. Subaru oli tullut Suomeen ja teki hyvän tarjouksen Hondasta kesällä 87 tai 88... Subaru Leone wagon 1.8. vm 1987(8) - 1992. Auto oli kyllä tosi hyvä perheauto ja neliveto veti. Ruoste alkoi kyllä loppupäässä vaivaamaan.

11. Mazda 3 wagon. (1992-1996) Ostetiin käytettynä (siis Leena osti) Auto oli aika peltinen, mutta toimi muistaakseni hyvin.

Sitten tiet erosivat ja jatkoin ajoa kaksipyöräisilläni. Jossain vaiheessa polkupyörät lisääntyivät. Ostin Helkama Pohjanpoika - fillarin käytettynä vahtimestarimme pojalta. Sillä ajelenkin pääsääntöisesti. Kun isä osti telkkarin, tuli mukaan OnOff- fillari, kaupan päälle! No se on vähän halpis, mutta ajettava. (OnOff fillari puretiin Sampolle varaosiksi ja loput osat menivät kierrätykseen kesällä 2010.)

Liisa valaisi elämäni v. 2001. Hänellä oli Fiat Marea (punainen tietysti) 

Yhteiseksi autoksi piti saada myös Fiat.

12. Fiat Stilo 3d vm,2002 (2002-2004) Aivan todella hyvän näköinen auto ja ihana ajaa, mutta se oli italialainen...

Takuuseen meni aika monta remppaa ja ikkunat aukeilivat välillä itsekseen. Sitä ei saatu korjattua. Liisa ei halunut enää Fiattia... 

13. Daewoo Tacuma 2.0 vm.2004 (2004-2006) Auto jota ei moni tuntenut, lähti Porvoosta. Todella mukava matka-auto, eikä vikoja ollut. Koreassakin osataan olla tarkkoja. Merkki muuttui pian Chevroletiksi. Jostain syystä tämän mallin maahantuonti loppui pian, sääli. Hinta/laatu-suhde tosi hyvä.

14. Suzuki Liana 4grip vm 2006 (2006-2008) Autokuume iski äkkiä syksyllä. Saatiin hyvä tarjous ja kaupat syntyivät nopeasti. Suzuki oli hyvä talviauto ja laatu hyvä. Ei ihme että se on Ruotsin vikatilaston voittaja. Aliarvostettu Suomessa..











15. Peugeot 307 sw vm 2008 (2008- 2011) Autokuumetta kesän alkaessa... Porvoossa tehtiin koeajo ihan vaan huvikseen, kun katsastukseen oli vielä aikaa. Tämä oli autoliikkeen viimeinen 307. Esittelyautossa oli kaikki herkut kattoikkuineen. Ihastuimme heti ja auto lähti koeajon jälkeen saman tien mukaan. Todella mukava auto ajaa!

Sitten perheessä pyörii myös isän vanha auto Peugeot 307 sedan vm 2004. Se on jäänyt äidin huoltoautoksi isän kuoltua. Meillä on aika tyylikas Peugeot-perhe!

16 Oma matkaaja oli vanhojen pyörien myynnin jälkeen Kymco Xciting r500i vm. 2008. Sipoon suurin skootteri, luulisin ainaski. Ei vaineskaa. Pyörä on älyttömän helppo ajaa ja etenee kuin juna, skootteriksi. No ajokokemusta ei voi verrata moottoripyörään, mutta ei pidäkään.

17. Xciting aiheutti aika paljon jännitystä kylmäkäynnistysongelmien takia...Mutta pieni lämmitys auttaa :) 

Vaihdoin uuteen malliin kesän 2010 alussa . Nyt sain ledit ja abs-jarrut!
http://www.youtube.com/watch?v=6w7pFN7NXMc&feature=fvw

18. Kun täytin 60 ja jäin eläkkeelle., Liisa ja suku ostivat minulle Helkama sähköfillarin. Se onkin ollut kätevä ja mukava ajella.  


19. Peugeot vaihtui toiseen Peugeotiin. Olin vähän sitä mieltä että auto voi olla pienempikin mutta Liisan silmät iskeytyivät punaiseen 3008:aan (2011-2014) . Ja kyllähän se ihastutti koeajossa. Liikoja taaskaan miettimättä auto tuli ostettua. Dieseli kulki  kivasti ja auto oli varmaan mukavimpia matka-autoja kaikinpuolin. Mitään vikoja ei sadantonnin aikana korjattu.

20.  2014 alkoi 3008 olla se meidän satatonnia täynnä ja seuraavat huollot kalliita.(seliseli) Lähdettiin oikeastaan katsomaan uutta ja kehuttua 308 farkkua, mutta se tuntui liian isolta! Piruuttaan ajettiin muitakin Herttoniemen Laakkosella ja loppusuoralle jäi Mazda3 ja Huyndain i30 farkku. Hyvä kauppias osasi asiansa ja Mazda myi itsensä 10 minuttin koeajolla. Harvoin on auto tuntunut heti niin omalta. Ja on se törkeän hyvän näköinen :)  Auto tuli tammikuussa 2015 pihaan. Vanha automme näkyy seisovan liikkeessa (tätä kirjoittaessa jo yli vuoden). Suomessa ei ole huomattu että 3008 on parhaita Peugeotteja ja todella kiva auto. Merkkiarvostuksen erot eri maissa ovat aika hepreaa...

21. Ja nyt sitten vielä skootterivaihto. Ajattelin jo viime kesän jälkeen että kaksipyöräisillä ajo olisi nyt katottu. Kesähän oli surkea ajamisen kannalta. Mutta sitten tuli lievä kuume saada kolmipyöräinen alle ja sieltä se löytyi Torpparinmäen suunnalta Markulta. Piaggio mp 3 400 vm. 2010. Siistin oloinen ja Markku oli viime vuosina ajanut todella vähän. On vastannut ensi ajoilla odostuksia erittäin hyvin. Leppoisaa on meininki, kolmella pyörällä laite kulkee kuin juna ja antaa hyvän tuulisuojan. Kymco lähti Turun seudulle hyvään koriin.

22. Koronakesä oli tylsä ja Liisakin lähti autokauppaan. Löytyihän se auto sitten Espoosta. Punainen Honda HRV on ollut oikein kiva.-ja näyttääkin hyvältä ! On varmaankin viimeinen bensa-auto meillä. Mazda myytiin  kaupasta alta aikayksikön eteenpäin.

 

Urheilusta

Lehdestä sai lukea aamulla että Helsingissä oli ollut urheilutapahtuma. Kuvassa potkittiin maassa makaavaa, varmaan oli kyse siis jalkapallosta. Kaduilla oli satoja mallakoitsijoita, mellakkapoliiseja, liikenne poikki ja savupommeja.
Tätä tuetaan yhteiskunnan varoilla. Ja vaikka ei tuettaisi, niin miksi väkivalta tuntuu olevan jotenkin hyväksyttyä urheilun ollessa kyseessä? Jos kyse on siitä että urheiluun voidaan siirtää sodan väkivalta pienemmin tappioin, niin ok. Mutta lopetetaan sitten se jaskanjauhanta jalosta kilvasta, urheiluhengestä ja yleensäkin urheilun jalostavasta vaikutuksesta. Jotenkin välillä tuntuu että se viimeinenkin jalous urheilusta katoaa kun siitä tulee kovaa liiketoimintaa.
No, poikkeuksia voi olla ja on lajeja, joissa fanit eivät tietääkseni potki toisiaan. Ajatellaan vaikka suunnistusta, tennistä, uimahyppääjiä, hiihtäjiä tai kotoista pasäpalloa.
Kyllä tähän pitäisi suhtautua paljon kriittisemmin. Lapsille ja nuorille syntyy kuva, että mellakointi kaduilla kuuluu joihinkin lajeihin. Ai mitä pahaa siinä on? Enpä haluaisi omien lapsieni joutuvan mukaan tämmöiseen urheilutapahtumaan.

kesäkuu

Tänään on ensimmäinen lomapäivä. Tapahtui muutakin historiallisempaa. Lankapuhelin hiljeni. (tosin sekin on langaton ja liitettävissä nettiin) Aikakausi vaihtui. Lankapuhelimeen littyy oman henkilöhistoriani tunteikkaita muistoja. Puhelin oli se ihmeellinen laite, joka lepasi "hallin" pöydällä, johon ei saaut koskea, mutta josta kuului sellaisen ihmisen ääni, joka ei ollut paikalla. Salaa sitä usein isosiskon kanssa räplättiin ja vähän isompana soitettiin - johonkin.
Puhelimen pyöritettävä numerokiekko ja sen raksutus onvat syöpyneet erittäin syvälle muistiin.

Yllättävää, mutta lankapuhelin kantaa mukanaa vahvoja muistoja. Siitä luopuminen on haikeaa ja herättelee nostalgisia muistoja epämääräisestä kulta-ajasta. No, Elisalla ollaan tyytyväisiä. Taas yksi linja on vapaa uudenlaisen datan siirtoon.