Tänään luovutin Linnanmäen sirkuskerholle koulumme sirkuskerhon jäämistöä. Haikeata oli. Kerho toimi kunniakkaasti yli kymmenen vuotta. Esiintymisen iloa ja ennekaikkea kasvamisen riemua saimme kokea kerhossa paljon. Kiitos työpari Erjalle mukavista vuosista. Aika monta akrissukupolvea ehti käydä kasvamassa ja tervettä itsetuntoa keräämässä.
Sirkusopinnot olivat juuri se verraton liikuntakasvatuksen muoto jota aikoinaan etsimme. Se että ei olla ketään vastaan vaan useimmiten tarvitaan toisia ja luotetaan... Oma kasvu on haaste. On se niin hienoa. Liian usein lasten ja nuorten liikuntaharrastus on sellaisen kilpailun värittämää jossa toisen epäonnistuminen on riemukasta ja häviäjälle nauretaan.
