Ihmeellistä

Aina tämä kevät yllättää. Ilman talvea se ei varmaan olisi niin suuri muutos ja ihastelun aihe. Onhan se valo ja lämpö mukavaa, mutta jos se olisi pysyvä olotila, siihenkin tottuisi.  Vaikka vähän pitempi kesä olisi kyllä toiveissa...

Vaalit meni ja kesä on tulossa

Vaalit kertoivat että demokratia toimii, ainakin vähän. Jos vaalitulos on valtaapitävien mielestä väärä niin hyvä niin.
Kuinka muka ei nähty tämän olevan tulossa? Ihan samoja ilmiöitä on nähty pitkin Eurooppaa jo parikymmentä vuotta! Se että näin käy juuri vanhoissa sivistysmaissa, voi olla oire siitä että demokratia kypsyy ja vahvistuu lopulta uudelle tasolle. Aika näyttää. Vaalit näyttivät nyt meilläkin, että äänestäjät eivät halua olla vaalikoneita vaan vaalikoneiden käyttäjiä ja aidosti arvovalitsijoita. Jos Perussuomalaiset tarjosivat monien mielestä ainoan aidon arvopohjan, niin muut katsokoon peiliin.

Omakin puolueeni Vihreät saa katsoa sinne tarkkaan. Vaalikampanjan keskiössä näytti olevan kiista siitä, voiko pikkunäppärää, vähän keskenkasvuisten idealta vaikuttavaa vaalisymboliikkaa käyttää. Vaaliteemat eivät kirkastuneet. Itseäni vaakunamme käyttö vaalijulisteessa pikemmin loukkasi kuin huvitti. Miät sillä nyt haluttiin sanoa?
Ympäristöasiat ovat kohta kaikki puolueet sulkeneet syliinsä tai vähätelleet vihreät aloitteet naurettaviksi. Vihreät oli alunperin kansalaisliike. Liikkeessä ajettiin reilua, avointa ja arvoista kiinnipitävää politiikkaa, johon ruohonjuuritasoltakin voi vaikuttaa. Jos Vihreiden ideologian ohjaus elitisoituu yhtään lisää, niin ei hyvältä näytä.

Takaisin juurille, sisältö on stailausta tärkeämpää. Ja ainakin sen pitäisi olla, eikö sitä nyt opittu?

Suomen rauhantyö

Suomen rauhanpoliittinen linja: Olemme kyllä mukana tekemässä rauhaa Libyassa, kunhan jotkut muut ovat ensin voittaneet Gaddafin joukot...
Logiikka on outo. Ei olisi mitään rauhantehtävää, jollei jotkut siellä ensin estäisi kansanmurhaa. Sitä ei voi yleensä tehdä neuvottelupöydässä tai ilman aseita tai niiden uhkaa.
Diktattorit eivät kunnoita rauhan kieltä. 

Suomi ja Libya