Sain hyvältä ystävältä facebookissa matkakuvahaasteen. Kun minulla ei ole liikaa ystäviä, en oikein uskalla lähettää kymmenelle kaverille haastetta... Mutta. Oli todella nostalgista alkaa tutkimaan matkakuviaan kymmenien vuosien ajalta. Nyt koronan ja omaishoidon takia ovatkin viime vuodet olleet hiljaisempia, mutta muutama kiva lähimatka on tehty.
Matkoista saa aika ihanan elämänsä inventaarion. Huomasin että kivoimmat matkat ovat olleet melko lyhyitä mutta elämyksellisiä. Melonta, pyöräily, skootterilla ajo ja kiva seurakin tekevät matkoista mukavia.
Pyöräilymatkat olivat sitten kivoja ja lähelläkin voi kokea.
Paras pyöräretki tapahtui Gotlannnissa, veinpä luokkanikin sinne leirikouluun pyöräilemään.
Olin melko reipas!
Olin melko reipas!
Virosta on tullut lempimaani. Niin paljon muuttunut ja rikas luonto ja kulttuuri!
Autolla mentiin nuorena Kreikkaan neuvostoaikaan. Itäblokin rajanylitykset olivat oma lukunsa.
Aamuhetki Kärsämäellä. Yleensä on ollut tosi hauskaa, jos ei ole tarkkaa matkasuunnitelmaa. Aina jostain itsensä löytää. Vaikka ei autossa olekaan oikein hyvä nukkua....
Pohjois-Italia, olihan se kaunista
Mutta melonta kotimaassa, on se ollut ihan parasta. Tässä taitaa olla Muoniossa Acerbin keino-reitti menossa yöllä.
Unkarin leirintäalue. Tuo auto oli hauska, vaikka englantilainen..
Tornionjoella ei ole kuulemma koskia....
Viljandi on ehkä Viron kaunein kaupunkin.
Sipoonjoella on melottu monituisia kertoja monenlaisilla porukoilla. Aina sekin on uutta tarjonnut.
Tuolla näkyy Venäjä...
Viron rannat, ne on kyllä upeita!
