Yhteisellä asialla, korona paljastaa sosiaalisen omatunnon puutteita

 Olen hiukka pahoittanut mieleni kun seuraan ihmisten valitusta koronarajoituksista. Jos se on vaikeaa kun ei pääse baariin, teatteriin tai uimaan, niin ovatpa ongelmat pieniä elämässä. Luen juuri isäni sotapäiväkirjaa. Aika kauheat olot, mutta ei yhtään valitusta. Meillä on varmaan liian hyvin.

Rokotevastaisuuden syyn vielä ymmärrän, koska ihminen on altis uskomaan taikauskoon, huhuihin tai muuten vaan olemaan eri mieltä kuin muut. Levittämällä rokotevastaisuutta aiheuttaa pahimmillaan kuolemia, mutta ainakin koronan pitkittymistä, sehän on nähty. AIka monet pahantahtoiset voimat toimivat kovasti saadakseen ihmisten päät pyörälle. Tulee mieleen 60- ja 70-luku ja silloisen Neuvostoliiton onnistunut propaganda. Kyllä meillä löytyi ihailijoita... Mutta ei juuri enää.

Omasta mukavuudesta tinkiminen muiden hyväksi on sivistyksen edellytys ja hyvinvointiyhteiskunnan tukipilari. Siihen tarvitaan sosiaalinen omatunto. Kun kulutusyhteiskunnassa ostetaan kaikki tarvittava, niin voi syntyä harha, että vain omat tarpeet ovat tärkeitä. Sulkutoimet auttavat kuitenkin kiistatta sairaaloiden kuormitukseen. Henkilökunta tarvitsee kaiken tuen ja lisäksi meidän tulee pelastaa henkiä ja turvata yhteiskunnan toimintaa. Siihen voi jokainen osallistua ymmärtämällä yhteistyön merkityksen.
Itse osallistun ilolla rajoitusen noudattamiseen ja otan rokotteet. Pieni uhraus josta kaikki hyötyvät.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 Joskus olemme leikillämme kutsuneet itsenäisyyspäivää itsepäisyyspäiväksi. Itsepäisyydellä on hyviäkin puolia, mutta ei silloin jos se estää yhteistyön ja kriittisen ajattelun.

Hesarissa oli tänään hieno pääkirjoitus: Keskinäinen luottamus on Suomen vahvuus. (LINKKI)

Kun olemme nyt kirjoittaneet uutta kirjaa sosiaalisesta pääomasta koulun tehtävänä, niin jatkuvasti toteamme, miten tärkeää onkaan luottamus! Se on sosiaalisen pääoman tärkein ominaisuus tai osa, joka on viennyt suomalaista kulttuuria näin pitkälle. Nyt, korona-aikana, on nähty, mihin epäluottamus johtaa. Teho-osastojen hoitajat kertovat miten rokottamattomat koronaan sairastuneet täyttävät paikkoja ja siirtävät muita tarvitsevia jonoon. Rajoituksia vastaan kapinoidaan ja epäillään koko koronan olevan eliitin salajuoni. Vaikea ymmärtää kaikkea älyttömyyttä. Nyt ymmärrän, että kyse ei ole ajattelusta tai harkinnasta tietenkään, vaan epäluottamuksen tunteesta, joka syrjäyttää harkinnan ja tiedonhalun. Sivistyksemme riippuu kansalaisten kyvystä toimia yhdessä, yhteiseksi hyväksi. Sivistystä on myös kyky hankkia ja arvioida tietoa ja erottaa valeuutiset oikeista.

Koulussa pitää opettaa tietoja ja taitoja. Mutta koulun tehtäväksi on annettu myös sosiaalisen pääoman kartuttaminen tasapuolisesti kaikille. Se kasvatustehtävä on entistäkin tärkeämpää, kun ulkopuoliset voimat haluavat horjuttaa yhteiskuntamme perustaa, luottamusta.