Tyyris Tyllerö 40v, kiitos lehdestä Kari!

Muutama päivä sitten posti toi viimeisen Tyyris Tyllerön, ainakin nykyisessä muodossaan. Kaverimme, kirjailija ja kulttuurin moniottelija Kari Vaijärvi on päätoimittanut hienoa lehteä jo 40 vuotta! Oli miellyttävä bonus, kun Viron reissullamme veimme Karin painotaloon viemään viimeisen materiaalin. Pitkä ura lehden päätoimittajana on ollut Karilta upea työ lastenkulttuurin eteen. Opetusministeriön kultuurilehtilautakunta katsoi, että lehteä ei enää tueta, ilman sen kummempia selityksiä. Lastenkulttuurin kirjallisuuspuolelle jäi iso aukko.

Lastenkulttuuri on juuri sitä juhlapuheissa kehuttua ja tuettua kulttuurin muotoa, jota ei sitten arjessa arvosteta tai tueta niin paljon kuin olisi tarpeen. Lastenkulttuuri jää helposti aikuisten ja nuortenkin kulttuurin jalkoihin. Ehkä sitä ei aina tunnusteta edes oikeaksi kulttuuriksi?

Siksipä nostan hattuni korkealle Karille. Todellisia lastenkulttuurin eteen toimijoita ei ole liikaa.

Laitan linkin myös Karin mainioon blogiin Lastenkulttuurin vinkkari. Aika vähän on blogeja, joissa aihe on yhtä hyvin hallussa. Laaja-alainen tietämys yhdistyy kokemuksen tuomaan kokonaisnäkemykseen, siitä mitä kentällä tapahtuu ja mikä on tärkeää. Fanitan!

Viimeinen

Tänään oli viimeinen työkeikka, ainakin tavallaan. Kuumatvt-hankkeen rahat loppuvat ja olen ilman suhdetta, nimittäin työsellaista.
Eläkkeelle siirtyminen onkin kestänyt jo kuusi ja puoli vuotta. On ollut todella kivaa, tehdä sitä mihin uskoo ja ja mitä olen osannutkin.  Kivaa on myös ollut se, että selvisin jotenkin suurimmasta haasteesta opettajana- nimittäin opettaa opettajia. Kun opettaja osaa jo kaiken... Ja jos ei osaa niin persoonalliseen tapaan ei voi puuttua.
Ja on ollut todella kivoja työkavereita, Hanna-Riikka, Anne, Pipsa, Mikko, Raine ja Camilla ja vaikka kuinka monta muuta. Innostuneiden opettajien kanssa oppii paljon.
Kivaa on ollut myös olla vanhimpana hommissa. Kokemuksen arvostus kun on ollut meillä ihan liian pientä. Jos ei opettaja opi kokemastaan, niin on kyllä väärällä alalla.

Noh. Suomeakin on kierretty ja kymmenissä kouluissa käyty, varmaan satoja opettajia nähty. Aika hyvä kuva on tullut millaista pedagogiaa Suomen kouluissa tehdään ja miten tvt makaa. Ennakko-oletukset olivat melko oikeat. Kirjavaa on. Ehkä kuitenkin jotain samansuntaista liikettä on havaittavissa. On jännittävää aikaa oppimisen rintamalla. Suuret muutokset ovat vasta tulossa, jos halutaan olla edelleen oppimisen  edelläkävijöitä.
Harmi että edes minä en ole korvaamaton :)

Digi tai tvt- uskallan väittää edelleen, että asenteet ja sen ymmärtäminen, mitä mahdollisuuksia uudet välineet avaavat, on tärkeintä. Uusi opetustekniikka voi aktivoida ja tuoda vuorovaikutusta oppimiseen paljon lisää. Silloin oppiminen on innostavaa, kyllä näin on näyttänyt.

Taidan heittää keikkaa digivaarina sitten ensi vuonna. Ainakin kamerakynän osaan aikas hyvin, alkoihan se mun luokassa, Ismon koekanina kun oltiin.

Some ei ole paha, käyttäjä päättää miten se toimii

Olen viime päivinä lueskellut uutisia ja mielipiteitä somesta. Että se on peto jota ei voi enää  pysäyttää. Ihmiskunta tyhmistyy, kaikilla on keskittymisongelmia ja työteho laskee somen takia. Noh.

Somessa on kieltämättä paljon rasittavaa. Mielipiteitä voi jokainen tarjota totuutena ja keskustelut juuttuvat yleensä kahden ääripään leireiksi, joissa kumpikin puolustaa vain omaa mielipidettään. Todellista vuorovaikutusta ei silloin synny.

Mutta tälle on luonnollinen selitys.
Kirjallisen tiedon arvostaminen on siirtynyt suoraan someen, onhan siellä tekstejä. Ja ennen  kirjoitettu oli yleensä totta tai ainakin usein. Nyt ei mediakriittinen ajattelu ole vielä yleistä, vaikka syytä olisi. Ihmeellisiä huhuja ja väärinkäsityksiä liikkuu somessa koko ajan.

Some on esimerkki epäterveestä yhteisöllisyydestä. Se on "yhteisö" isoilla lainausmerkeillä. Siellä liikkuu joukko ilman yhteistä tehtävää, päämäärää ja vailla johtajuutta. Sellainen yhteisö on ryhmädynamiikaltaan kielteinen, eikä pyri rakentavaan tulokseen. Ihan selvästi huomaa esimerkiksi jos keskusteluryhmässä on aktiivinen ha jämäkkä moderaattori, niin keskustelun taos paranee. Johtajuutta tarvitaan, somessakin.

Eli ei heti tuomita somea. EI ole somen vika, jos sen käyttäjät eivät ole vielä oppineet tai luoneet toimivaa kulttuuria sen käyttöön. Onhan somen laajamittainen historiaa lyhyt.  Eikä kolussa oikein vielä toteudu mediakasvatus, jota kyllä aikuisetkin uudessa informaatioympäristössä tarvitsevat.

Lintulaudan elämää

Meidän pihalla Sipoon Söderkullassa on ollut jo vuosia nettikamera. Kesällä se kuvaa talon takana olevaa linnunpönttöä ja talvisin lintulautaan keittiön ikkunan edessä.

Tarkemmin ottaen kyseessä ei enää ole sama kamera, mutta sama palvelu. Kesän jälkeen vain kytkemme johdot toiseen paikkaan.

Ihan mukava harrastus.

osoite on : 

http://pontto.ddns.net/

Oli kyllä hienoa kun Solar Impulse- kone lensi maapallon ympäri aurinkoenergian voimin.
Nyt lento jatkuu, mutta puhtaan energian kehittämisen merkeissä.

https://www.solarimpulse.com/
 Tulevaisuus on jo täällä, ainakin tämmöisissä hankkeissa.
Toisinaan on kyllä menneisyys vieläkin täällä...

Uusi tuntematon

Kävin katsomassa uuden Tuntematon sotilas -elokuvan.
Paljon on kyselty julkisuudessa, että pitikö tämä vielä tehdä. Kyllä piti.

Tämä uusi versio on inusta viimein tavoittanut Väinö Linnan sanoman jälkipolville. Sota on rikos ihmisyyttä vastaan, tragedia, jossa ei ole voittajia. Selviytyjiä kyllä voi olla, mutta kokemus on raskas taakka kantaa.

Sotaveteraanin poikana en tietenkään voinut katsella elokuvaa kuivin silmin. Isä ei olisi varmaan voinut katsoa ollenkaan. Muistan kun Rukajärven tie valmistui. (Hieno elokuva muuten) Isä mietti pitkään että menisikö katsomaan. koska tapahtumat olivat osin tuttuja. Lopulta hän arveli, että elokuva saattaisi olla liian raskas. Hänhän oli loppuelämänsä aina öisin rintamalla... Nukkuminen oli etenkin vanhempana huonoa.

Kylläon tarpeen että uudet sukupolvet ottavat kantaa rauhan puolesta ja eläytyvät siihen osaan joka sodankäynneellä sukupolvella oli. Toivotaan, että saadaan elää rauhassa, täällä ja muualla.

Kokouskammoa

Olin kokouksessa illansuussa. Ihan mukava ja aika lyhyt.
Olen vaan elämäni aikana ihan vapaaehtoisesti istunut lukemattomissa kokouksissa, joissa useinmiten ei tapahdu oikein mitään merkittävää. Ehkä olen ollut vääränlaisissa kokouksissa sitten...

Mutta siis huomasin että ärsyynnyn, kun esittelijä ilmoittaa että kaikki tärkeä tieto on jaettu valmisteluasiakirjoissa ja sitten lukee sitä ja selittää, pariin kertaan. Parempi tapa olisi kysyä että onko kysyttävää. Usein sitten alkaa vielä semmoiset kierrokset, että kaikki sanovat samoja asioita hieman eri tavoilla. Ei vaan jaksa enää.

Tämä oli oikeastaan suurin syy lopettaa valtuustoura 20 vuoden jälkeen. Ja kyllähän kokouskäytännöissä on paljon korjaamisen varaa ainakin järjestötoiminnassa ja luottamustoimista, mistä minulla on kokemusta. Mutta ihme kyllä jotain päätetään oikeinkin aina välillä jossain.

Puheenjohtajilla on suuri merkitys kokouksissa. Usein heitä ei ole koulutettu lainkaan tehtävään, kumma kyllä.

Detta om detta, tekisi mieli sanoa.

Hyvin tiivistetty kirjastamme

Joskus käy niin, että joku ymmärtää sitä mitä itse tarkoittaa, melkein paremmin kuin itse.

No, tämä tuli mieleen kuin luin tiivistelmää kirjastamme Rakenna oppiva ryhmä.
Blogissa Sivistyksen sivuraiteilla oli niin hyvä referointi kirjastamme , että okasta pois. Oli kiva lukea ja havaita että juu, noinhna me tosiaan kirjoitettiin. Kaikki tärkeä mahtuu siis parille arkille!

No, kyllä kirjankin saa lukea.

Linkki blogiin tässä

Olin katsomassa erään suosikkisarjakuvani filmasointia- Luc Besson oli muokannut scifi-sarjasta Valerian elokuvan   Valerian and The City of a Thousand Planets  (linkki traileriin)

Olihan se kyllä huima osittain visuaalisesti, mutta. Jo 3d rillit tuntuvat tyhmiltä päässä. Niiden läpi näkee jotenkin selvemmin käsikirjoituksen kiusalliset puutteet. Alkuperäisen sarjan lämmin huumori ei välittynyt eikä oikein se humaani ongelmien ratkominen jota albumeissa harjoitetaan. Nyt oli liikaa räjähdyksiä, joilla ei minusta alkuperäisen sarjan pulmia ratkota. Mutta tuotanto on varmaan vaatinut...

Harmi, kyllä tekijätiimi olisi osanut varmaan siirtää sarjan hengen alkuperäisemmminkin valkokankaalle.Onko se kuitenkin niin, että kansa haluaa ? En tiedä, kun ei raina jenkeissä ole oikeinn vetänyt. Mutta eiväthän he siellä tiedä paljon eurooppalaisesta sarjakuvasta.

Tähän on toisaalta jo tottunut. Nykyään kiusaus tuottaa huimia näkyjä on suuri ja usein siinä tarinaa uhrataan ja ohennetaan.

Poika osti kuvauskopterin. Kyllä sillä saa hienoa kuvaa uudesta kulmasta.

Tässä linkissä video veneemme Pulun kuvausta Sipoonlahdella.

Veneemme on siis 80-luvun Särki ht 570. Se on tehty aikoinaan Särkisalossa ja runko on kai ainakin Turun saaristossa tunnettu Ukko-Särkenä. Korkealaitainen vene pärjää kuulemma aallokossakin. Meille se on osoittautunut turhankin isoksi, kun  ei yöpyjiä ole ollut kuin kerran. Huviajeluissa ei ole tarpeen testata merikelpoisuutta, toivon mukaan.

Pulua on korjattu perusteellisesti. Runko vahvistettu koko matkalta, perä uusittu/vahvistettu, ohjaus uusittu (oli kallista kun oli vaikeeta) ammattimiesten toimesta , itse olen maalannut kansirakenteet yms pientä säätöä. Sisältähän Pulu oli oikein siisti ostettaessa. Lottovoiton jälkeen ostaisin nelitahtisen moottorin varmaan. Muuten tällä mennään. Kun tullaan kuitenkin koko ajan vanhemmiksi, niin jossain vaiheessa on tarvetta vaihtaa vähän matalampaan /helppokulkuisempaan.

Kiva ja sympaattinen vene, josta on moneksi. Jotenkin tykkään enemmän kuin noista uusista, joissa tilankäyttö tässä kokoluokassa on minusta huonompi.

Onhan sentään kesääkin ollut, vaikka ei aina siltä ole tuntunut. 

Valtuustotyö jäi muille.

Sipoon uusi valtuusto kokoontui tänään. 20 vuotta valtuustossa ja 10 kunnanhallituksessa on takana. Aika hyvillä mielin voi jättää istumahommat uusille, aatteella menee hyvin.

http://julkinen.fi/events/573

Ehkäpä näkyvimpiä aikaansaannoksia oli ehdotus valtuuston kokousten lähettämisestä nettiin.

Tosi kivaa on että vihdoin näyttää vihreille annettu tuki tulevan myös vaalimenestyksenä kotiin.


Hyviä istumisia vaan! En ole ollut koskaan oikein kokousihminen, mutta istuttu on.

Trendejä tälle vuodelle ja eteenpäin

Vuosi alkaa ja kun en laittanut taaskaan tinaa, niin täytyy ennustaa ite.

Nyt Eu valmistelee robottilakia, vihdoin. Robotit jo hoitavat autojemme jarrut ja ajonvakautuksen, tavallaan.
Ensimmäinen autopilottikuolema kuulemma tapahtui jenkeissä, kun Teslan omistaja ajoi autopilotilla ja auto ei älynyt sivusta tulevaa rekkaa. Tesla ei kylläkään ota vastuuta, koska ei suosittele käyttämään kehittämäänsä jarjestelmää, heh!

Mälmössä on kuulemma kolme kertaa enemmän murhia kuin Lontoossa. Naapurissa ei ihan kaikki ole enää hyvinvointiinsa tyytyväisiä.Oireita ollut jo pitkään.

Nämä asiat etenevät tänäkin vuonna ja tulevat muuttamaan yhteiskuntia.

Eriarvoisuus lisääntyy ja aiheuttaa yhä enemmän väkivaltaa. Tulevaisuuden suurimpia uhkia. Siitä kai nykyinen terrori ammentaa? Eriarvoisuuteen kuuluu tietämättömyyden lisääntyminen ja elintapojen jakautuminen. Ihmiskunta ei ehkä viisastu, mutta jotkut tietävät kyllä entistä enemmän. Kuluttamisen ihanne ei viisastuta kuluttajia.

Digitalisaatio ja automatisointi muuttavat todella paljon ihan lähivuosina. En osaa edes arvata miten eniten. Se tulee arkipäivään huomaamatta, jo nyt emme tule toimeen ilman sitä. Vähän pelottaa aika jolloin emme osaa paljonkaan, kun koneet hoitavat asiat ja sitten on se osaava eliiitti joka huoltaa laitteet ja myy yhä uusia. Liittyy eriarvoistumiseen, sillä digitalisaation kautta valta jakautuu tai keskittyy. Mutta toivon että ihmisen toimeliaisuus säilyy ja halu oppia. Muuten oltaisiin aika taantumassa. Löytyykö ihmisistä sisäistä motivaatiota ponnistella, jos ei ole enää pakko? Toivon todella, että löytyy.

Keksinnöistä ja innovaatioista olisi todella paljon hyötyä, jos joidenkin ei tarvitsisi saada niiden avulla kohtuuttomia voittoja. Kaikki ilmainen jako on hienoa juuri tästä syystä. Globalisaatio ei ole kovin totta, jos se tarkoittaa vain yhä suurempia mahdollisuuksia laajentaa markkinoita.