Vuosi pulkassa

Niinhän sitä sanotaan, vaikka pulkka ei nyt meillä kovn hyvin kulje.

Vuodesta jäi mieleen Krimin miehitys, joka teki äkisti Suomestakin vähän turvattomamman. Mitä ihmettä siellä naapurissa ajatellaan? Ja vielä se dopingin jatkuva kieltäminen...

Lehdestä luin juuri että väkiluku lisääntyy vähemmän kuin koskaan itsenäisyyden aikana.

 Pojilla ja nuorilla miehillä ei mene vain hyvin. Itse asiassa koulutuksen suhteen aika paljon huonommin. Miten tuo käännetään, se on kiintoisa haaste.

Toivottavasti joku kuitenkin tienaa eläkkeeni.

Saapas nähdä joko syksyllä olisin oikeasti eläkeläinen.

Perjantai

Tänäänhän se alkaa, vain elämää. Hyvät eväät ja nenäliinoja tarvitaan. Vaikea sanoa mikä tuossa konseptissa on niin vetoavaa. Musiikki on välillä oikein hyvää. Ehkäpäs se että saa tietoa taustoista, antaa lisämerkitystä kappaleiden tunteista. Ja onhan se vahva lisä että katselee, kun toiset katselevat esityksiä liikuttuneina.

Varmaan sekin että ollaan yhteisessä olohuoneessa luo yhteenkuuluvuuden harhan. Yhteenkuuuluvuutta ihmiset usein kaipaavat näinä aikoina, kun asutaan yhä tiiviimmin, mutta ei muodosteta yhteisöjä.

Ele on viisas mies!

Eilen Ele Alenius kirjoitti Hesarin Vieraskynässä ihan kuin itse ajattelen ja siitä vähän eteenpäin otsikolla: Ihmiskunta tarvitsee selviytymistrategian. Kyllä tosiaan.

Näinä aikoina on syytä olla taas huolissaan siitä, että ihmiskunnan kehitys on näinä "globaaleinakin" aikoina sattumanvaraista. Venäjän Putin, Turkin mikäseolikaan ja USA:n Trump ovat kaikki epävakauttajia, eivät minusta ollenkaan hyviä johtajia. Hyvä johtaja tuntee historian, ymmärtää että ongelmia ei voi lakaista maton alle ja ennen kaikkea ajattelee muitakin kuin lähipiiriään tai vain oman maan "suuruutta". Ihmiskunnan ongelmat ovat aina olleet yhteisiä ja etenkin ovat nyt.

Alenius totesi hyvin, että ihmiskunnalla on ensi kertaa välineet maapallon laajuiseen suunnitteluun, jossa sekä maapallon eliöstön että ihmisen osa siinä voidaan huomioida hyvällä tavalla, jos halutaan oikeasti. Oli mahtavaa  lukea ysikymppisen kirjoitusta. Kun on paljon nähnyt, voi jo muodostaa visioita.

Miten saataisiin viisaat vaikuttamaan?

Fudiksen säännöt ovat päivitystä paitsi

Olen seuraillut hiukan fudiksen EM-kisoja. Tunnustan, että olen enempi vaikka korismiehiä, mutta ovathan isot ottelut hienoja seurata.

Mutta, ihan liian paljon jatkoaikoja, rankkarikisoja ja vääriä tuomioita ilman videotarkastusta.
Nykyfudiksessa ensimmäinen maali huippujoukkueiden kesken muttaa koko pelin. Nykyisillä pelityyleillä ei maalipaikkoja vaan tule montaa ja yhden maalin johtoa voidaan varmistella.

Ensimmäisellä maalilla on liian iso merkitys ja se voi syntyä tuurilla tai väärästä tuomiosta. Fudiksen sääntöjä pitäisi kehittää urheilullisesti antoisampaan suuntaan. Vaikkapa vapari voitaisiin antaa aina kahdenkympin rajalta tai maaleja hiukan leventää. Entäpäs koriksesta tuttu aikaraja, jonka sisällä on laukaistava kohti maalia. Ja se ylenpalttinen pakittelukin tulsistyttää peliä.

Suurimmat näyttelijät olivat onneksi muilla näyttämöillä, mutta en pidä kovin hienona sitä että kalastellaan vastustajille virheitä ja itselle vapareita. Näytteleminen ei ole minusta urheilua.

Asiaan vihkiytymättömänä ajattelin siis fudissääntöjä uusiksi. Mutta voin sitten olla ihan väärässäkin.

Someen pettyneet

Päivän Hesarissa suuresti arvostamani kirjailija ja ajettelija Leena Krohn liittyi niihin jotka ovat epttyneet someen ja internettinkin. Krohn on ollut edelläkävijä somessa ja innokas internetin käyttäjä.

Hän kuten moni muukin (minäkin) ajatteli että vapaa tiedonkulku parantaa maailman ja lisää tasa-arvoa. Toisaalta nyt näyttää että somessa tyhmistytään ja kaikki tieto ei olekaan netissä. (tai jos on niin vähällä käytöllä)

Myönnän että olin paljolti samaa mieltä. Toisaalta ilmiö on niin lyhyt että varmaan ihmiskunta menee taas väärinpäin eteenpäin. Ja onhan vapaa tiedonkulku aivan mahtava juttu. Jospa vielä sitä tietoa käytettäisiin entistä enemän kaikkien hyväksi. Mutta siis kyllä some näyttää olevan useinkin pinnallinen ja juorujen lähde, mutta on siellä asiaakin. Ne asiaryhmät vain ovat usein suljettuja tai muuten vain ainoastaan harrastajien tiedossa. Näkyvä osa on usein aika tyhjää.
Mutta ei ammuta pianistia kuitenkaan, taaskaan.

Euroviisut olivat taas hieno tapahtuma

VAnha viisufani tykkäsi taas"kisoista", joissa kyse ei ole kai niinkään kisoista.

Ukrainan voittokappale laittoi kyllä roskan silmiin. Mutta olihan siellä ihana Itävallan kesälaulu ja paljon muita.

Putoajista jäi mieleen Bosnia & Herzegovina. Oli hieno (ehkä liian?) esitys.
Hauskin oli varmaankin San Marino, yes sir I can boogie!

Ensi vuoteen!

Rakenna oppiva ryhmä

Tämä on kyllä vähän mainos:

Viimeistä kirjaamme oli myyty viime vuonna edelleen. Se on omasta mielestämme opsajankohtainen ja ehkä paras kirjamme:
https://www.ps-kustannus.fi/kampanjat/5304.html

Toivottavasti luetaan vielä pitkään, onhan se pitkän kokemuksen tulos.

Antti on viksu!

Olen aina olllut Hesarin pääkirjoitustoimittajan Antti Blåfieldin ihailija. Aina tulee teräviä ja tulevaisuuteen suuntaavia huomioita ilmiöistä jotka myös signaloivat muutoksia.
Kuten nyt tämä ammattiyhdistysliikkeen hämmennys väistämättömän muutoksen edessä.

Sympatiseeraan, sillä muutos ei ole kaikin puolin myönteinen, arvaan.

Linkki artikkeliin Miksi työväenliike on menettänyt otteensa?

Olen minäkin ollut ay-aktiivi. En pysty antamaan viisaita neuvoja, mutta jäseniä piätnee hakea uuista paikoista. Heillä on uudenlaisia ongelmia.

Pulpetista tabelttiin-julkaisu on kyllä asiaa! Kohta 30-vuotta olen odotellut sitä tiikerinloikkaa uudenlaiseen kouluun. No historiallisesti lyhyt aika, mutta ihmisen elämässä tuskastuttavan hidasta on ison instituution uuden suunnan hakeminen. Oma panos on pian laitettu peliin ja ryhdyn seuraaman tapahtumia. Maailma muuttuu ja moni asia sen perässä.

UMK, nolo esitys

Voihan rähmä!  Vanha viisufani alkaa olla  milensäpahoittanut viisukarsintamme uudistamisen tästä vaiheesta. Erityisesti tänä vuonna on vahvistunut keisarin  uudet vaatteet-tunne.

Eturivin musiikintekijät loistavat UMK:ssa poissaolollaan ja tilalla on harrastelijamaisia ja omituisia kappaleita. Ollaanko me mukana euroviisuissa vai ironisoiko Yle kisat ja omat karsinnat sketsimäiseksi tapahtumaksi?

Ei ymmärrä. Suuri osa karsintojen kappaleita on sellaisia että ne eivät missään tapauksessa pärjää euroviisuissa. (ja kaikki tietävät tämän) Osa esiintyjistä on aivan liian kokemattomia. Mistä tulee ajatus että lähetetään musiikitekijöitä jotka ovat ensi kertaa suuremmalla estraadilla? Ja monet eivät osaa laulaa...

Ruotsalaiset osaavat. Heillä on Melodifestivalen vuoden suurin musiikkiohjlema telkkarissa. Suurista puitteisya huolimatta on myös hauskaa. Juontajat, tottakai sanavalmiiita ja hauskoja, musiikki ainakin osin jopa hyvää. Siellä ei karsintoihin osalistuminen ole noloa, päinvastoin.

Kun yle nyt on muokannut UMK:n hassun hauskaksi, on siitä menossa uskottavuus. Voidaan íhan tosissaan etisä hyvää musiikkia ja silti voisi olla hauskaa. Euroviisut ovat outo juhla, mutta ne ovat vakavasti otettavat siltä osin kun sinne halutaan lähettää hyvä kappale ja loistava esitys.

Ihan kuin UMK ei haluaisi tai edes usko että Suomesta löytyisi muita kuin jotenkin hassuja tai nolon erikoisia harrastelijatason yrittäjiä. Pitää olla hyvä biisi ja osaava esitys, on euroviisut kumminkin edelleen musiikkikisa.

Tulevaisuus on vanhojen

Joskus tulee katseltua tilastoja. Katselin niitä taas ennen erästä tapaamista. Eläkeläisiä (siis meitä) on Suomessa jo noin 1,5 miljoona ja lisää tulee, kun emme ymmärrä kuolla alta pois.

Äänestäjissä (siis niissä jotka oikeasti äänestävät) on jo yli kolmasosa eläkeläisiä ja äänestäjien keski-ikä ilmeisesti yli 50v. Tämäkin luku vain kasvaa. Ihmeen vähän se on vaikuttanut puolueiden kampanjointiin. Oma ryhmäni vihreät on ollut myös aika nukuksissa. Ehkä olisi aika huomata muuttunut maailma.

Teollisuusmaissa eletään ihme aikoja väestörakenteen suhteen. Miten se vaikuttaa tuleviin vaaleihin , jää nähtäväksi.