Tänään mietin, mitä hyötyä on vihaisuudesta. Semmoinen tunnetila on ihmisen evoluutiossa kehittynyt ja säilynyt, mihin sitä tarvitaan?
Viha on aika hieno työkalu kun tarvitaan pahoja tekoja. Vihainen ihminen sulkee aika pian vuorovaikutuskanavansa. Lapsilla se näkyy hyvin. " Mä en puhu sulle", "Mä en enää leiki sun kanssa ikinä" lienevät tuttuja repliikkejä?
Kun ihminen suljetaan pois, eikä hänen kanssaan kommunikoida, hän lakkaa tavallaan olemasta. Tämä on ollutkin aina paha ja pelätty rangaistus. Poissulkeminen on pelottavaa siksi, että kun ihminen ei ole olemassa, häntä voi kohdella epäinhimillisesti.
Poissulkeminen herättää myös koston tarpeen. Kun ihmiselle on viestitty että et ole olemassa, on hänellä suuri tarve palauttaa olemassaolonsa. Kostamalla niille, jotka ovat uhrinsa ihmisyyden kieltäneet, voi uhri jälleen olla olemassa ja voimakkaasti. Koston hetkellä mitättöity yksilö on vallassa ja olemassa mitä konkreettisimmin entisille mitätöijilleen.
Ajattelen siis, että vihan tunnetta tarvitaan niin kauan kuin on tarvetta hyökätä tai kostaa, tehdä yleensä jotain semmoista, mitä ei toisille normaalisti tee. Viha on pelottava, koska sen seuraukset ovat arvaamattomia ja uhkaavia. Mikäli pelottelulla saa jotain etua, niin viha palvelee.
Eri juttu onkin sitten se viha mitätarvitaan puolustautumiseen. Mutta ei ehkä kovin eri. Ollaanko me vihaisia vain kun puolustaudutaan? Voi hyvinkin olla. Tarvii laittaa mietintämyssyyn.
