Hyppytunti hypytti

 Viime viikolla Topelius-kahvila sai vieraaksi Yleltä kuvausryhmän, Kotimme muuttui studioksi tunnissa, ihme juttu.

Kirjoitus Sipoon Sanomissa

Minua pyydettiin kirjoittamaan kolumni Sippariin. Mikäs siinä,  onhan täällä aika kauan asuttu ja 16 vuotta valtuustossakin meni. Laitoin tämmöisen:

Muutos


Muistan oikein hyvin miten kesällä 1977 saavuin ensi kertaa Nikkilään, opettajan työtä hakemaan.
Lehdestä olin katsellut vapaita opettajan paikkoja valmistuttuani juuri luokanopettajaksi. Sipoo tuntui jotenkin tutulta ja kyllä, kartan tutkiminen osoitti helsinkiläispojalle, että kyseessä on naapurikunta. Vähän nolottikin. Ostin Uudenmaan tiekartan ja ajoin Nikkilään. Matka tuntui seikkailulta. Perillä Kuntalaa vastapäätä nökötti perinteinen maalaiskylään kuuluva huoltoasema, jossa oli, no, perinteinen tunnelma. Uneliaita puutaloja oli katujen reunalla ja melkein kaikki puhuivat ruotsia. Kaupassa en ollut ihan varma ymmärsikö myyjä suomea... Nikkilän sairaalan avopotilaita kuljeskeli kylällä eksoottisissa varusteissa.

Sipoo oli mielestäni luonnonläheinen, vihreä kunta. Ajattelin, että pieni kunta olisi myös mukavampi työnantaja kuin suuren kaupungin kankea organisaatio. Odotukset ovatkin täyttynet näiltä osin erinomaisesti.

Vuosien mittaan olen kuullut useinkin valitteluja siitä, että Sipoo ei kehity tarpeeksi nopeasti. Näitä käsityksiä ovat esittäneet esimerkiksi useat sipoolaiset ja varsinkin helsinkiläiset poliitikot. Ehkäpä moni tavallinenkin kuntalainen on ollut tätä mieltä.
Muutoksiin suhtaudutaan yleensä kahdella tavalla, joko vastustaen tai niitä innokkaasti odottaen. Itse olen muutosmyönteinen, ainakin kun muutoksen arvot ja toteutus ovat mieleisiäni. Kun vertaan Sipoota nyt ja kolmekymmentä vuotta sitten, on muutos ollut aivan perustava. Sipoon molemmat taajamat ovat muuttuneet ja kasvaneet todella paljon. Olisiko ollut syytä tai edes mahdollista kehittää Sipoota nopeammin? Jos olisi ollut niin mihin suuntaan?

Nyt Sipoon asema ja tilanne ovat sellaisia, että haetaan vielä nopeampaa muutosta. Muutoksen toteutuminen riippuu kuitenkin monista ulkopuolisista tekijöistä, kuten koko maan taloudesta ja yhteiskunnallisesta rakennepolitiikasta.

Millainen muutos olisi minun mieleeni? Hieman huolestuneena havaitsen, että kuntamme kasvaa edelleen metsiin. Uusia asuma-alueita rakennetaan kauaksi palveluista. Toivoisin, että molempia taajamiamme Nikkilää ja Söderkullaa voitaisiin selvästi tiivistää, niin että niissä olisi selkeä kaupunkimainen keskusta palveluineen. Nyt ei näytä käyvän niin. Näyttää myös siltä, että monet ihmiset haluavat asua omakotitalossa metsässä. Niin asun melkein itsekin. Tiukemmalla ohjauksella voitaisiin kumminkin vaikuttaa rakentamiseen, niin että taajamamme kehittyisivät järkevästi. Se olisi meidän sipoolaistenkin etu.

Toivomuslaarissani on myös hyvien sipoolaisten palvelujen säilyminen. Pienessä kunnassa palvelujen laadun tuovat inhimilliset kontaktit, joustavat käytännöt ja työntekijät, jotka tuntevat voivansa vaikuttaa työhönsä. Tällaisen palvelukulttuurin säilyttäminen on tulevaisuuden suuri haaste.
Uusien asukkaiden kotouttaminen on myös tärkeää. Olisi hyvä, että uudetkin asukkaat mieltävät olevansa aktiivisia sipoolaisia, eivätkä Helsingin etäasukkaita.
Jos vielä lisäisin yhden itsekkään toiveen: Liikenneympyrä tänne Söderkullaan siihen kauppojen kohdalle. Siinä olisi muutos, jota varmaan kaikki kannattaisivat.

Tieto lisää ymärrystä, ainakin toisinaan

Eräs jo ptkäaikainen suosikkilehteni on Tiede-lehti. Siinä on kiinnostavia ja hyvin popularisoituja tiedeartikkeleita kaikenlaisista aiheista.
Lehteä lukiessa tulee usein mieleen, että miksi tieto ei valttämättä ohjaa yhteisöjen toimintaa? Ainakin osin se johtune siitä, ettäpäätöksentekojärjestelmämme ei perustu asiantuntijuuteen. Ihminen päättää yleensäkin tunteella.Sitä en väheksy, mutta tietoa tulee nykyään niin paljon ja vauhdilla että sitä pitäisi käyttää enempi.
Kaksi esimerkkiä:
Vanhat ja nuoret aivot
Naisten ja miesten aivojen ero

Tästä tiedosta huolimatta meillä usein ihaillaan nuoruutta ja syrjitään kokemusta.
Kouluissa toimitaan normaalisti  taas kuin mitään eroja ei olisi, vaikka se nykyään käsketään huomioimaan opetussuunnitelman perusteissa.