Hae tästä blogista

tiistai 12. helmikuuta 2019

Jotain pitää tehdä

Välillä miettii uutisia. Hyönteiset katoavat vauhdilla ( https://yle.fi/uutiset/3-10640483 )  , jäätiköt sulamassa, veden pintaa nousee xx määrän, miesten siittiöt katoavat.
Kaikki tämä kun ihmiskunta on kehittänyt edistystä ja ennennäkemättömän teknisen kehityksen. Viisautta puuttuu silti. Toivon että lähitulevaisuudessa sitä putkahtaa lisää, vaikka ei siltä aina näytä.

Ihmiset ovat kuitenkin monesti parhaimmillaan kun tulee tiukkoja aikoja. Ehkä sitä tarvitaan, tai sitten riittää että edes osa tuottaa ratkaisuja, kun muut vaan juhlivat.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Mitra on oikeassa, sanokaa mun sanoneen

Olen ollut jo muutaman vuoden Sugata Mitran ajatusten kannattaja. Hänellä on ensimmäisiä kuvia siitä, miten oppiminen tulevaisuudessa tapahtuu, uskon niin.

Voi mennä kymmenen vuotta tai enemmänkin, mutta ajatus oppimisesta itseohjautuvana ilmiönä on minusta oikea. Koululaitosta ja opettajia on tarvittu aikaisemmin  opettamaan tietynlaiseksi ihmiseksi ja jakamaan ne tiedot ja taidot jotka kulloinkin ajatellaan tärkeiksi. Nyt tarpeet ja mahdollisuudet ovat aivan toiset. Tarvitaan jatkuvan opppimisen kykyä ja motivoitumista oppimiseen. Yhteistyötaidot ovat keskeisiä sivistystaitoja. Näiden asioiden oppiminen voisi olla paljon tehokkaampaa ja hauskempaa luontaisessa prosessissa. Itseohjautuva prosessi on sellainen. Meilläkin on sanonta "Leikki on lapsen työtä", mutta se unohtuu yleensä kun koulu alkaa.

Itseohjautuva oppiminen on ollut esillä nyt kun arvostellaan uutta opetussuunnitelmaa. On sanottu että lapset eivät opi tai heiltä vaaditaan liikaa. Hassua, koska opettaja on ammattilainen joka päättää, mitä vaatii ryhmältään. Voi vaatia vain sitä, mitä on opettanut tai ainakin varmistanut että tavoite on mahdollista saavuttaa. Keskusteluissa on nähtävissä, että ei yleensä ymmärretä oppimisen sosiaalisia ulottuvuuksia. Ei ole kyse yksilön, vaan yhdessä oppimisesta.

Aika varmaan Sugata videoita katsellaan kymmenien vuosienkin päästä. Tässä yksi kiva: