Vanhempieni kirjeitä vuosilta 1943-47

On ollut aikaa. Vanhempieni 302 kirjettä vuosilta 1943-47 on nyt kuvattu ja melkein kirjoitettu puhtaaksi. Isosiskon kanssa päätimme tehdä niistä kirjan. Materiaali on meistä ainutlaatuista ja hienoa. Etenkin isö kirjoittaa niin hienosti.
Rakkaus pitää yllä toivoa:

   "Niin Guni, ollakseni jälleen proosallinen, olen taas kirjoitellut melko paljon heinäkuisen illan tuomia ajatuksia Sinulle, mutta - pyydän - kirjoita vain suoraan ajatuksesi, olkoot ne sitten millaisia tahansa. Katsos, hyvin helposti näissä oloissa, kun ei kerkiä paljon muuta ajattelemaan kuin sitä, miten tuon elonkipinän itsessään saisi kulloinkin varjeltua ( taikka ei oikeastaan siihen kerkiä paljon huomiota kiinnittämään ) niin ottaa itsekin oikeuksia, muistamatta ajatella paljonkaan toista siinä suhteessa. On vain valmis vaatimaan.

Mutta nyt loppu. Guni, saat jälleen kuvallesi hyvän yön suukon, olenkin sen ottanut tuohon eteeni, että voin paremmin “puhua” kanssasi.

Paljon lämpimiä terveisiä

Kalelta"

On paljon liikuttavaa ja kiinnostavaa. Kiitämme siskon kanssa vanhempia, ehkä vasta nyt ymmärrämme miksi tämä aarre on säästetty meille.

Ninisalon Internaatti 1945 - 47

Tänä keväänä on ollut kouluissamme poikkeusjärjestelyjä. Erikoisia koulumuistoja on ollut ennenkin saatavilla.

Olen viimein kirjoittamassa isosiskoni kanssa vanhempiemme mittavaa kirjeenvaihtoa vuosilta 1943-47 puhtaaksi. Noina vuosina he tutustuivat ensin kirjeen välityksellä, rakastuivat ja rakensivat tulevaisuutta, kuten moni muukin nuoripari. Ihan helppo ei alku ollut. Isäni oli jättänyt lukion kesken kun alkoi monivuotinen sotataival.
Kun työura armeijassa tai poliisivoimissa ei auennut hänen Saksan vuosiensa takia, niin lukio oli käytävä loppuun.
Sitä varten oli Niinisalon Internaatti, ehkä historiamme erikoisin koulu.

Tämän puheen Kalevi Haapaniemi piti 15.3. 47 Niinisalon Internaatin eli Valtion Sisaoppilaitoksen
(SOL) viimeisessä päättöjuhlassa. Internaatissa opiskeli vuosina 1945-47 noin 4000 miestä,
joiden lukio-opinnot olivat sodan takia jääneet kesken. Lukio suoritettiin kolmessa kolmen
kuukauden jaksoissa. Suurin osa kirjoitti ylioppilaiksi. Kirjoitus on kopioitu toverikunnan
SOS lehdestä: Juhlanumero VI 

Kuvassa Kalevi vasemmalla, taustalla Niinisalon varuskunnan rakennus, joka toimi kouluna. Opiskelu sujui noin 20-30 hengen tuvissa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 MENNEITÄ MUISTELLEN

   Keväisen auringon lempeät ensi säteet ovat jälleen saapuneet Niinisaloonkin saaden hohtavan

hangen kimaltelemaan entistä kauniimmin. Vanha interparta iloitsee keväästä, koska tietää pian

muuttavansa jonnekin, missä häntä kaivataan. Muistoihin vaipuvat hiljalleen täällä koetut elämykset

ja ankara lukeminen.

   Aika on muuttunut. Ei ole enää tuhatpäistä interpartojen joukkoa ponnistelemassa kohti

työntäyteistä elämää, vaan joukossa on myös parrattomia poikasia tutkimassa elämän aivoituksia.

Emme ole enää kurssin pienuuden takia kyenneet aikaansaaman entisenlaisia, ehkä koko Suomea

koskevia juhlia, minkä toivottavasti te, arvoisat vieraamme, ymmärrätte ja suotte anteeksi.

   Internaatti vaipuu hautaan, mutta tuon kummun juurelle ovat kokoontuneet kiitollisuuttaan

osoittaen ne monet miehet, jotka ovat tämän laitoksen turvin päässeet kiinni elämään.

Allekirjoittaneella on ilo kaikkien entisten ja nykyisten oppilaitten puolesta esittää kiitokset

päärehtorillemme Vainö Alavalle, joka suorastaan ihmeellisellä tavalla on osoittanut ymmärtävänsä

meitä. Ei liene sanoin kuvattavissa se työ, jonka opettajakunta on hyväksemme suorittanut.

Herra Päärehtori ja koulumme opettajakunta, olkaa varmoja, että kiitolliset ajatuksemme tulevat

seuraamaan teitä aina! Haluaisin tässä yhteydessä muistaa myös kansliamme henkilökuntaa,

työmaahuoltoa ja sotilaskodin johtajatarta sekä -sisaria, jotka ovat vaivojaan säästämättä tehneet

paljon hyväksemme. Rehti kiitos kaikille tuntemattomille, jotka olette työnne tehneet Internaatin

hyväksi. 

   Interparta on iloinen, mutta hänen mielessään asuu kaihoakin. Sodan infernossa solmitut

ystävyyssiteet ovat täällä yhä vahvistuneet ja uusia, kestäviä toveruussuhteita on syntynyt.

Ikävöimme teitäkin, te opettajat, kunnes jälleen totumme uusiin olosuhteisiin. Meihin on kasvanut

Internaatin henki, josta toivoakseni tulevaisuudessa kehittyy välillemme kestävä side arkiseen

elämäänkin. Tämä historiallisesti merkittävä maaliskuun 15. päivä ei voi rikkoa välillemme

kehittynyttä miehistä ystävyyttä. Tämä side ei murru, vaikka nyt astummekin askelen kohden

rauhanomaisia oloja ja joudumme kukin tahollemme.

    Internaatti on kuollut, eläköön Internaatin perinteet ja koitukoot ne kunniaksi Suomelle ja

onneksi rakkaalla synnyinmaallemme.

Järjestelytoimikunnan puolesta K. Haapaniemi