Olin syksyllä 2014 TV 2:n suuressa koulukiusaamisillassa. Ilta sujui siten että noin kolmisenkymmentä ihmistä kertoi kaikenlaista... Asiantuntjat eivät juuri saaneet suunvuoroa. Meni aika tunteet edellä se ilta ja ehkä se oli tarkoituskin, jotta saadaan huomiota asialle. Minut oli kutsuttu kirjojemme takia kai. En koskaan saanut kysymystä, josta oli sovittu, enkä oikein saanut esiin omaa näkökantaa. Nimittäin sitä että kiusaaminen on koulussa yhteisöllinen ilmiö, jota voidaan hoitaa yhteisön kautta. Se ei ole vain yksilöiden ongelma.
No muutama ilta ohjelman jälkeen soitti Tampereelta Mikko, joka halusi tehdä jotain muutakin kuin puhua. Ilta oli hänestä ollut pettymys, koska se ei hakenut selviä toimenpiteitä. Kerroin että minulla on ollut yksinkertainen kysely säännöllisessä käytössä, jos ryhmässäni on ollut ongelmaa.
Siinä on viisi yksinkertaista kysymystä. Muokkasimme kyselystä nettiversion. Kyselyä kokeiltiin Sipoossa ja monet tykkäsivät. Mitään pysyvää käytäntöä ei syntynyt vaikka yritimme lobata.
Aihe on aina ajankohtainen. Nyt Mikko on yksinkertaistanut käyttöä ja palvelu on perusmuodossaan ilmainen. WWW.CLASSPIRIT.FI www.classpirit.fi
Ehkä tämä on vähän taas pioneerihommaa... Oppilas vastaa kännykällään anonyymisti ja hommaan menee muutama minuutti. Opettaja saa selkeää tietoa luokan tunnelmasta ja kiusaamisesta laajemminkin. Olen iloinen kun olen saanut olla mukana tässä. Vielä koittaa aika :)
keskiviikko 23. lokakuuta 2019
torstai 5. syyskuuta 2019
MP3 kesämatka
Tänä kesänä sain aikaiseksi lähteä viime kesän pyöränvaihtopyörän kanssa Ähtäriin.
Oli oikein kiva ajella vanhoja kantateitä ja vähän niitä uudempiakin.
Virtain motelli Tarjanne oli hyvä ja Ähtärissä oli todella hyvää ruokaa Punahilkassa.
Kivaa oli myös että Sääksmäen nostalginen viidennumero oli kohentanut tasoaan. Ihan syötävää ruokaa ja mukava palvelu. On se hieno taukopaikka!
Jos yhtään on aikaa kun kyllä nuo kolminumeroiset tiet näyttävät ihan eri Suomea kuin uudemmat kaksi tai yksinumeroiset varsinkaan. Kannattaa varata joskus aikaa ihan kotimaan katseluun, on hienoa!
Oli oikein kiva ajella vanhoja kantateitä ja vähän niitä uudempiakin.
Virtain motelli Tarjanne oli hyvä ja Ähtärissä oli todella hyvää ruokaa Punahilkassa.
Kivaa oli myös että Sääksmäen nostalginen viidennumero oli kohentanut tasoaan. Ihan syötävää ruokaa ja mukava palvelu. On se hieno taukopaikka!
Jos yhtään on aikaa kun kyllä nuo kolminumeroiset tiet näyttävät ihan eri Suomea kuin uudemmat kaksi tai yksinumeroiset varsinkaan. Kannattaa varata joskus aikaa ihan kotimaan katseluun, on hienoa!
lauantai 13. heinäkuuta 2019
Pyörien muisto
Viime kesänä annoin alemman Jupiter-fillarin pois. Sehän oli SOK:n tuotemerkki. Tuo 10-vaihteinen retkipyörä oli harjoituskilpapyörän rungolla made in West-Germany. Kaikki osat todella kestäviä ja pyörä kulki hienosti. Sillä ajelin parikymmentä vuotta työ- ja huvimatkoja ja Gotlannissa kaksi kertaa. Isän kautta siihen sai henkilökunta-alennuksen ja sain sen yo-lahjaksi vuonna 1972.
Toisen pyörän annoin tänä kesänä. Sen ostin sitten Etelä-Sipoossa koulumme vahtimestarin pojalta. Se kesti minulla hyvin. Pohjanpoika-pyörässä on norjalainen runko eli kestävä. Ainakin kymmenen vuotta ajoin sillä töihin kesät , talvet. Sitten tulikin rullalauisteluvaihe, mutta pyörä oli kyllä käytössä. Luulisin että lähemmäs kolmekymmentä vuotta on sekin palvellut. Varmaan 80-luvun mallia.
Molemmissa pyörissä on paljon rakkaita muistoja, mutta toisaalta tuntuu hyvältä laittaa eteenpäin. Talliin jää vielä kaksi pyörää, eiköhän se riitä.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2019
Erikoinen vuosi edessä
Eipä tule useinkaan tänne kirjoitettua. Mutta huomasin äkkiä että haluan dokumentoida vuoden 2019 alun, koska tämä vuosi lienee ensimmäinen vuosi kun en tee ansiotyötä, 42:n vuoden jälkeen. Työura alkoi kait noin 1966 kesätöistä SOK:n Helsingin tehtailla kangasvarastolla, jonne isäni, vaatetustehtaan johtaja, hommasi kesäpaikan. Henkilökunta oli uteliasta ja suhtautui hyvin. Kuutena kesänä olinkin töissä, kunnes syksyllä 71 menin armeijaan ja sen jälkeen Lastenlinnaan töihin. Siellä viihdyin koko opiskeluajankin. Opin varmaan Lastenlinnasta yhtä paljon kuin yliopistolla.
Työura oli Sipoossa (vuosi Keravalla). Siitähän piti kirjoittaa, että hienon sattuman kautta lopetin työt Sipoossa viime syksynä tilanteeseen josta vasta valmistuneena opettajan päätin että ei koskaan. Nimittäin syksyllä 1977 osallistuin koulutuspäivään jonne oli tulleet kaikki Keravan ja Sipoon opettajat, ehkä joku muukin naapurikunta oli mukana, Joka tapauksessa lähdin lauantaiaamuna intoa puhkuen oppimaan uutta. Vähänkö hämmennyin kun työkaverit kielsivät menemästä eteen. Suuressa jumppasalissa istuttiin takana. Juttelua ja sukkapuikkojen heilumista näkyi paljon. Edessä joku kouluttaja raukka näytti kalvoja, jotka eivät tuntuneet kiinnostavan. Sen sijaan mietittiin milloin on ruokatauko...Silloin ajattelin, että en ikinä mene tuommoiseen tilanteeseen, kuin missä kouluttaja oli.
No kuusi vuotta meni eläkkeellä kouluttajana mahtavasti, tosin yleensä opettajan rinnalla tunneilla, mutta kyllä esityksiäkin pidin paljon. Opettajat ovat nykyään kohteliaampia, ja oman kännykän tuijotus vähentää meteliä..Oli erittäin hauskaa olla Sipoon opettajien kiky-päivässä mukana syksyllä. Saattoi hyvin olla viimeinen ansiotyö ja ympyräkin sulkeutui hienosti!
Työura oli Sipoossa (vuosi Keravalla). Siitähän piti kirjoittaa, että hienon sattuman kautta lopetin työt Sipoossa viime syksynä tilanteeseen josta vasta valmistuneena opettajan päätin että ei koskaan. Nimittäin syksyllä 1977 osallistuin koulutuspäivään jonne oli tulleet kaikki Keravan ja Sipoon opettajat, ehkä joku muukin naapurikunta oli mukana, Joka tapauksessa lähdin lauantaiaamuna intoa puhkuen oppimaan uutta. Vähänkö hämmennyin kun työkaverit kielsivät menemästä eteen. Suuressa jumppasalissa istuttiin takana. Juttelua ja sukkapuikkojen heilumista näkyi paljon. Edessä joku kouluttaja raukka näytti kalvoja, jotka eivät tuntuneet kiinnostavan. Sen sijaan mietittiin milloin on ruokatauko...Silloin ajattelin, että en ikinä mene tuommoiseen tilanteeseen, kuin missä kouluttaja oli.
No kuusi vuotta meni eläkkeellä kouluttajana mahtavasti, tosin yleensä opettajan rinnalla tunneilla, mutta kyllä esityksiäkin pidin paljon. Opettajat ovat nykyään kohteliaampia, ja oman kännykän tuijotus vähentää meteliä..Oli erittäin hauskaa olla Sipoon opettajien kiky-päivässä mukana syksyllä. Saattoi hyvin olla viimeinen ansiotyö ja ympyräkin sulkeutui hienosti!
tiistai 12. helmikuuta 2019
Jotain pitää tehdä
Välillä miettii uutisia. Hyönteiset katoavat vauhdilla ( https://yle.fi/uutiset/3-10640483 ) , jäätiköt sulamassa, veden pintaa nousee xx määrän, miesten siittiöt katoavat.
Kaikki tämä kun ihmiskunta on kehittänyt edistystä ja ennennäkemättömän teknisen kehityksen. Viisautta puuttuu silti. Toivon että lähitulevaisuudessa sitä putkahtaa lisää, vaikka ei siltä aina näytä.
Ihmiset ovat kuitenkin monesti parhaimmillaan kun tulee tiukkoja aikoja. Ehkä sitä tarvitaan, tai sitten riittää että edes osa tuottaa ratkaisuja, kun muut vaan juhlivat.
Kaikki tämä kun ihmiskunta on kehittänyt edistystä ja ennennäkemättömän teknisen kehityksen. Viisautta puuttuu silti. Toivon että lähitulevaisuudessa sitä putkahtaa lisää, vaikka ei siltä aina näytä.
Ihmiset ovat kuitenkin monesti parhaimmillaan kun tulee tiukkoja aikoja. Ehkä sitä tarvitaan, tai sitten riittää että edes osa tuottaa ratkaisuja, kun muut vaan juhlivat.
sunnuntai 3. helmikuuta 2019
Mitra on oikeassa, sanokaa mun sanoneen
Olen ollut jo muutaman vuoden Sugata Mitran ajatusten kannattaja. Hänellä on ensimmäisiä kuvia siitä, miten oppiminen tulevaisuudessa tapahtuu, uskon niin.
Voi mennä kymmenen vuotta tai enemmänkin, mutta ajatus oppimisesta itseohjautuvana ilmiönä on minusta oikea. Koululaitosta ja opettajia on tarvittu aikaisemmin opettamaan tietynlaiseksi ihmiseksi ja jakamaan ne tiedot ja taidot jotka kulloinkin ajatellaan tärkeiksi. Nyt tarpeet ja mahdollisuudet ovat aivan toiset. Tarvitaan jatkuvan opppimisen kykyä ja motivoitumista oppimiseen. Yhteistyötaidot ovat keskeisiä sivistystaitoja. Näiden asioiden oppiminen voisi olla paljon tehokkaampaa ja hauskempaa luontaisessa prosessissa. Itseohjautuva prosessi on sellainen. Meilläkin on sanonta "Leikki on lapsen työtä", mutta se unohtuu yleensä kun koulu alkaa.
Itseohjautuva oppiminen on ollut esillä nyt kun arvostellaan uutta opetussuunnitelmaa. On sanottu että lapset eivät opi tai heiltä vaaditaan liikaa. Hassua, koska opettaja on ammattilainen joka päättää, mitä vaatii ryhmältään. Voi vaatia vain sitä, mitä on opettanut tai ainakin varmistanut että tavoite on mahdollista saavuttaa. Keskusteluissa on nähtävissä, että ei yleensä ymmärretä oppimisen sosiaalisia ulottuvuuksia. Ei ole kyse yksilön, vaan yhdessä oppimisesta.
Aika varmaan Sugata videoita katsellaan kymmenien vuosienkin päästä. Tässä yksi kiva:
Voi mennä kymmenen vuotta tai enemmänkin, mutta ajatus oppimisesta itseohjautuvana ilmiönä on minusta oikea. Koululaitosta ja opettajia on tarvittu aikaisemmin opettamaan tietynlaiseksi ihmiseksi ja jakamaan ne tiedot ja taidot jotka kulloinkin ajatellaan tärkeiksi. Nyt tarpeet ja mahdollisuudet ovat aivan toiset. Tarvitaan jatkuvan opppimisen kykyä ja motivoitumista oppimiseen. Yhteistyötaidot ovat keskeisiä sivistystaitoja. Näiden asioiden oppiminen voisi olla paljon tehokkaampaa ja hauskempaa luontaisessa prosessissa. Itseohjautuva prosessi on sellainen. Meilläkin on sanonta "Leikki on lapsen työtä", mutta se unohtuu yleensä kun koulu alkaa.
Itseohjautuva oppiminen on ollut esillä nyt kun arvostellaan uutta opetussuunnitelmaa. On sanottu että lapset eivät opi tai heiltä vaaditaan liikaa. Hassua, koska opettaja on ammattilainen joka päättää, mitä vaatii ryhmältään. Voi vaatia vain sitä, mitä on opettanut tai ainakin varmistanut että tavoite on mahdollista saavuttaa. Keskusteluissa on nähtävissä, että ei yleensä ymmärretä oppimisen sosiaalisia ulottuvuuksia. Ei ole kyse yksilön, vaan yhdessä oppimisesta.
Aika varmaan Sugata videoita katsellaan kymmenien vuosienkin päästä. Tässä yksi kiva:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)