Kulttuurin sietämätön ohuus

Oltiin Porissa.       Tous dehors
Tapani mukaan varasin liput Porin teatteriin, joka tuntuu olevan ainoa ja viimeinen oikea konserttipaikka tapahtumassa. Torstaina olikin aivan hillitön ilta kun ranskalaiset sulattivat kaikki tyylit yhteen ja antoivat niille taidokasta kyytiä. Oli kuin seikkalussa. Mutta meitä oli paikalla noin 75 henkeä...

Miksi kaikki menevät sinne mihin kaikki menevät?  Se on olllut varmaan joskus eloonjäämisen kannalta tärkeää. Kaupallisessa maailmassa voi käydä niin että elämykset jäävät ohuiksi.

Mikä on tärkeää?

Kävin taas katsomassa äitiä sairaalassa. Matkalla kotiin tajusin että on ihanaa kun saa ja voi tehdä valintoja.
Äiti ei pysty liikkumaan eikä puhumaan. Valinnat ovat kovin vähässä.
Ajattelin että on aivan mahtavaa kun voi päättää käännynkö oikealle tai vasemmalle. Voin päättää mitä katson telkkarista ja mitä juttelen Liisan kanssa. Nyt eläkeläisenä minulla on aikaa jakaa sitä niinkuin haluan. Arjen iloja. Täytyy muistaa nauttia tästä ilmaisesta ja parhaasta ilosya niinkauan kuin voi. Ehkä parasta on että saa valita, tehdä asioita ja katsoa mitä siitä sitten seuraa.

Mökki tuli valmiiksi

Leikkimökki saatu pihalle, portaat vielä puuttuu. Ne hoitaa Jarmo laadulla.
Tuli samalla vierasmökki ja pitää siinä varmaan itsekin yöpyä, vaikka Liisan kaa.

Kuukausi takana

Kuukausi kesälomaa vai (onko se eläkettä?) takana. Oikeasti eläke alkaa juoksemaan 1.10. eli Raunon päivänä :)

Nyt olen jo huomannut että eniten kaipaa oppilaita, riiviöitä. Kyllä se opettajan työssä on parasta että on eläväinen ryhmä oppilaita. Ja minusta on ollut juuri se että on oma luokka, jossa tunnetaan ja yhdessä opitaan. Kyllähän sitä uskoo että aina jotain siementä jää kasvamaan.

http://slk6b.blogspot.com/
Tässä vielä viimeisen luokan blogi. Minusta ainakin ihan kiva juttu. Miksi näitä on niin kovin vähän? Olisi hauska vertailla vaikka rinnakkaisluokan uutisia.
No ehkä nämä ovat tulossa...
Eiku heinäkuuta viettämään. Nyt on mökki pihassa ja autotalli viimeinkin järjestetty!