Uusi kone, all in one!

Hankin joululahjan emachines ez 1800 allinone laitteen. Kyllä on kätevä ja näitä on kohta paljon
.Miniläppäreistä ajoivat tabletit ohi. Nyt nämä koneet ajaa pöytäkoneista ohi. heh, eikä maksanut paljon!

Sähköpostin loppu

http://www.tietokone.fi/uutiset/it_jatti_kieltaa_sahkopostin_rikki_ja_vanhanaikainen

Tämä on hyvä uutinen.

Otavan opistolla

Kävin täällä 8.12. Kiva paikka ja edeläkävijöiden toimintaa.
http://www.viddler.com/explore/otavanopisto/videos/410/

Huonoa tuuria ja muutenkin

Selvisi että Esa Laiho oli leikkinyt lääkäriä vanhalle äidillenikin. Äiti on nyt liikunta- ja puhekyvytön. On ainakin minule hyvin epäselvää mikä on hänen osuutensa epäonnisessa ja epäonnistuneessa hoitoketjussa.
Asioiden selvittäminen ei myöskään ole helppoa, koska järjestelmä suojelee vieläkin, vaikka tietysti tahtomattaan Laihoa. Toivottavasti tästä nyt vihdoin opitaan jotain. Varsinkin vanhukset ovat heikoilla, jos eivät osaa valvoa etujaan, huijareiden edessä. Omaisilla pitäisi olla paremmat mahdollisuudet seurata tapahtumia ja neuvotella hoidosta. Nyt ei niin käynyt ollenkaan.

Pitkä prosessi edessä, katsotaan mitä siitä tulee.

Foxille kunnon asu

Tämä oli kyllä pakko ostaa, kun osui kohdalle!!

Uusimaa-lehden juttu

No oli kiva olla mukana hyvässä lehtijutussa. Toimittaja oli osaava ja kiinnostunut aiheestaan. Hyvä lehdistö!

kateederit-ja-karjuvat-leijonat-ovat-historiaa

Aika vähän

Tulee näköjään melko vähän päivitettyä tätä blogia, vaikka enää on kaksi muuta päivitettävää.

No kesän lopettajaismatka oli Eestiin, tottakai. Laulasmaa oli fantsu!
60 täytetty ja sähköfillaria on nytten poljettu. Kiva laite!
Vielä pitää saada puita vajaan että voisi alkaa talven viettoon. Ei siis ihan vielä!

Hyppytunti hypytti

 Viime viikolla Topelius-kahvila sai vieraaksi Yleltä kuvausryhmän, Kotimme muuttui studioksi tunnissa, ihme juttu.

Kirjoitus Sipoon Sanomissa

Minua pyydettiin kirjoittamaan kolumni Sippariin. Mikäs siinä,  onhan täällä aika kauan asuttu ja 16 vuotta valtuustossakin meni. Laitoin tämmöisen:

Muutos


Muistan oikein hyvin miten kesällä 1977 saavuin ensi kertaa Nikkilään, opettajan työtä hakemaan.
Lehdestä olin katsellut vapaita opettajan paikkoja valmistuttuani juuri luokanopettajaksi. Sipoo tuntui jotenkin tutulta ja kyllä, kartan tutkiminen osoitti helsinkiläispojalle, että kyseessä on naapurikunta. Vähän nolottikin. Ostin Uudenmaan tiekartan ja ajoin Nikkilään. Matka tuntui seikkailulta. Perillä Kuntalaa vastapäätä nökötti perinteinen maalaiskylään kuuluva huoltoasema, jossa oli, no, perinteinen tunnelma. Uneliaita puutaloja oli katujen reunalla ja melkein kaikki puhuivat ruotsia. Kaupassa en ollut ihan varma ymmärsikö myyjä suomea... Nikkilän sairaalan avopotilaita kuljeskeli kylällä eksoottisissa varusteissa.

Sipoo oli mielestäni luonnonläheinen, vihreä kunta. Ajattelin, että pieni kunta olisi myös mukavampi työnantaja kuin suuren kaupungin kankea organisaatio. Odotukset ovatkin täyttynet näiltä osin erinomaisesti.

Vuosien mittaan olen kuullut useinkin valitteluja siitä, että Sipoo ei kehity tarpeeksi nopeasti. Näitä käsityksiä ovat esittäneet esimerkiksi useat sipoolaiset ja varsinkin helsinkiläiset poliitikot. Ehkäpä moni tavallinenkin kuntalainen on ollut tätä mieltä.
Muutoksiin suhtaudutaan yleensä kahdella tavalla, joko vastustaen tai niitä innokkaasti odottaen. Itse olen muutosmyönteinen, ainakin kun muutoksen arvot ja toteutus ovat mieleisiäni. Kun vertaan Sipoota nyt ja kolmekymmentä vuotta sitten, on muutos ollut aivan perustava. Sipoon molemmat taajamat ovat muuttuneet ja kasvaneet todella paljon. Olisiko ollut syytä tai edes mahdollista kehittää Sipoota nopeammin? Jos olisi ollut niin mihin suuntaan?

Nyt Sipoon asema ja tilanne ovat sellaisia, että haetaan vielä nopeampaa muutosta. Muutoksen toteutuminen riippuu kuitenkin monista ulkopuolisista tekijöistä, kuten koko maan taloudesta ja yhteiskunnallisesta rakennepolitiikasta.

Millainen muutos olisi minun mieleeni? Hieman huolestuneena havaitsen, että kuntamme kasvaa edelleen metsiin. Uusia asuma-alueita rakennetaan kauaksi palveluista. Toivoisin, että molempia taajamiamme Nikkilää ja Söderkullaa voitaisiin selvästi tiivistää, niin että niissä olisi selkeä kaupunkimainen keskusta palveluineen. Nyt ei näytä käyvän niin. Näyttää myös siltä, että monet ihmiset haluavat asua omakotitalossa metsässä. Niin asun melkein itsekin. Tiukemmalla ohjauksella voitaisiin kumminkin vaikuttaa rakentamiseen, niin että taajamamme kehittyisivät järkevästi. Se olisi meidän sipoolaistenkin etu.

Toivomuslaarissani on myös hyvien sipoolaisten palvelujen säilyminen. Pienessä kunnassa palvelujen laadun tuovat inhimilliset kontaktit, joustavat käytännöt ja työntekijät, jotka tuntevat voivansa vaikuttaa työhönsä. Tällaisen palvelukulttuurin säilyttäminen on tulevaisuuden suuri haaste.
Uusien asukkaiden kotouttaminen on myös tärkeää. Olisi hyvä, että uudetkin asukkaat mieltävät olevansa aktiivisia sipoolaisia, eivätkä Helsingin etäasukkaita.
Jos vielä lisäisin yhden itsekkään toiveen: Liikenneympyrä tänne Söderkullaan siihen kauppojen kohdalle. Siinä olisi muutos, jota varmaan kaikki kannattaisivat.

Tieto lisää ymärrystä, ainakin toisinaan

Eräs jo ptkäaikainen suosikkilehteni on Tiede-lehti. Siinä on kiinnostavia ja hyvin popularisoituja tiedeartikkeleita kaikenlaisista aiheista.
Lehteä lukiessa tulee usein mieleen, että miksi tieto ei valttämättä ohjaa yhteisöjen toimintaa? Ainakin osin se johtune siitä, ettäpäätöksentekojärjestelmämme ei perustu asiantuntijuuteen. Ihminen päättää yleensäkin tunteella.Sitä en väheksy, mutta tietoa tulee nykyään niin paljon ja vauhdilla että sitä pitäisi käyttää enempi.
Kaksi esimerkkiä:
Vanhat ja nuoret aivot
Naisten ja miesten aivojen ero

Tästä tiedosta huolimatta meillä usein ihaillaan nuoruutta ja syrjitään kokemusta.
Kouluissa toimitaan normaalisti  taas kuin mitään eroja ei olisi, vaikka se nykyään käsketään huomioimaan opetussuunnitelman perusteissa.

Milloin kesäloma loppuu eläkeläisillä?

Tänään on oikeastaan ensimmäinen päivä kun alkaa tuntua eläkkeeltä, kai. Mietin milloin kesäloma loppuu? Vai eikö sitä ollutkaan tai eikö se lopu enää?
Kyllä eläkkeellä on ainakin kesä. Jos vielä pitää lomaa, niin se tuntuu paremmalta. Alkukesästä eräs viisas eläkeläispari neuvoi meitä että kesäloma kannattaa aina pitää. Sitten syksyllä voi sirtyä taas eläkehommiin.
Ihan hyvä käytäntö varmaan meille myös.

Hienoa porukkaa

Tavattiin eilen entisten mussukoiden kanssa. Kuuden vuoden projektin kestäneet opilaat olivat fiksuja ja kivoja nuoria aikuisia. Oli kiva nähdä että paljon positiivista oli jäänyt kouluasjasta mieleen . Lämmitti mieltä.

Hieno kesä

Kyllä on ollut hieno kesä! Nyt vasta alan sen huomaamaan. Huomiokykyä on varmaan vienyt elämäntilanteen muutos ja asemoituminen eläkeläiseksi. Onko se muuten arvonimi vai ei?

Kummallista miten nopeasti huonot kesäilmat unohtuvat- Tämä kesä on tarjonnut lämpöä lähes joka päivä. Se tuntuu ihan luonnolliselta. Kyllä ihminen on sopeutuva olio. Joskus liiankin.

Kulttuurin sietämätön ohuus

Oltiin Porissa.       Tous dehors
Tapani mukaan varasin liput Porin teatteriin, joka tuntuu olevan ainoa ja viimeinen oikea konserttipaikka tapahtumassa. Torstaina olikin aivan hillitön ilta kun ranskalaiset sulattivat kaikki tyylit yhteen ja antoivat niille taidokasta kyytiä. Oli kuin seikkalussa. Mutta meitä oli paikalla noin 75 henkeä...

Miksi kaikki menevät sinne mihin kaikki menevät?  Se on olllut varmaan joskus eloonjäämisen kannalta tärkeää. Kaupallisessa maailmassa voi käydä niin että elämykset jäävät ohuiksi.

Mikä on tärkeää?

Kävin taas katsomassa äitiä sairaalassa. Matkalla kotiin tajusin että on ihanaa kun saa ja voi tehdä valintoja.
Äiti ei pysty liikkumaan eikä puhumaan. Valinnat ovat kovin vähässä.
Ajattelin että on aivan mahtavaa kun voi päättää käännynkö oikealle tai vasemmalle. Voin päättää mitä katson telkkarista ja mitä juttelen Liisan kanssa. Nyt eläkeläisenä minulla on aikaa jakaa sitä niinkuin haluan. Arjen iloja. Täytyy muistaa nauttia tästä ilmaisesta ja parhaasta ilosya niinkauan kuin voi. Ehkä parasta on että saa valita, tehdä asioita ja katsoa mitä siitä sitten seuraa.

Mökki tuli valmiiksi

Leikkimökki saatu pihalle, portaat vielä puuttuu. Ne hoitaa Jarmo laadulla.
Tuli samalla vierasmökki ja pitää siinä varmaan itsekin yöpyä, vaikka Liisan kaa.

Kuukausi takana

Kuukausi kesälomaa vai (onko se eläkettä?) takana. Oikeasti eläke alkaa juoksemaan 1.10. eli Raunon päivänä :)

Nyt olen jo huomannut että eniten kaipaa oppilaita, riiviöitä. Kyllä se opettajan työssä on parasta että on eläväinen ryhmä oppilaita. Ja minusta on ollut juuri se että on oma luokka, jossa tunnetaan ja yhdessä opitaan. Kyllähän sitä uskoo että aina jotain siementä jää kasvamaan.

http://slk6b.blogspot.com/
Tässä vielä viimeisen luokan blogi. Minusta ainakin ihan kiva juttu. Miksi näitä on niin kovin vähän? Olisi hauska vertailla vaikka rinnakkaisluokan uutisia.
No ehkä nämä ovat tulossa...
Eiku heinäkuuta viettämään. Nyt on mökki pihassa ja autotalli viimeinkin järjestetty!

Miksi tytöt eivät ole nörttejä?

Opettaja lehdessä oli ennakotietoa tutkimuksesta. Tyttöjen ja naisten osuus tietotekniikan opiskelijoista ja asiantuntijatehtävissä on paikoin nolla.
Ei hyvä tietotekniikalle, ainakaan esim. kouluissa tai muilla naisvaltaisilla aloilla. Onko tietokone ja muut vimpaimet leluja, joiden hyödyöllisyyden aina uudestaan joudumme perustelemaan naisille?

Naiset kyllä käyttävät, mutta eivät suunnittele tai edes juuri kouluta. Mielenkiintoista. Ehkä meillä on eroja...

laskeutumista

Reilu viikko vietetty viimeistä maksettua lomaa. No on tullut ruuvailtua koulun tietokoneita parina päivänä, sellaista rentoutushommaa.

Opettajan lähteminen koulusta on ihme juttu. Meillä ei ole mitään järjestelmää,jolla kerätään osaamista. Vien omani pois yhteisöstä. Ei ole mitenkään varmaan että ne asiat joita olen ajanut kouluun  omalla toiminnalllani, jatkuisivat. No, jos olen ollut oikeassa, kyllä siihen suuntaan pitää mennä.
On kyllä ollut ihan etuoikeutettua tehdä työtä jossa on aina viihtynyt!

TJ 0

Viimeinen kevätjuhla luokanopettajana takana. Tunnekirjo on suuri, ehkä jopa niin suuri, ettei sitä oikein osaa tunteakaan.
Haikeus ja helpotus ovat kummalinen pari.
Aikalailla irrallinen olo myös tulee siitä, että ainakin jollain tasolla tulee irroitetuksi todella laajasta ihmisten verkosta. Juuret ilmassa ja paljaana. Niille juurille pitää löytää uutta maaperää.
No, jatkam kyllä tvt-projektin merkeissä, mutta se on eri juttu.

Kirjoitin Steiner-kasvatuslehteen uuden artikkelin aiheesta:

Parhaat puolet

Aloitin luokanopettajan työt syksyllä 1977. Nyt lukuvuoden loppu on samalla minulle opettajan työuran loppu, ainakin nykyisessä muodossa.

Kun aloitin työurani, en ymmärtänyt opettajasta työstä oikeastaan mitään. Työ vaikutti lähinnä siltä, että valvon työkirjojen täyttämistä ja yritän välillä keksiä jotain hauskaa ja kehittävää ohjelmaa oppilaille. Työkokemukseni lastenpsykiatrisessa hoitotyössä ja erityisluokalla opettivat kyllä nopeasti, että opettajan toimiminen edellyttää oman persoonan kehittämistä ja ammattimaista läsnäoloa.

Nyt on hyvä hetki katsella taaksepäin ja koota yhteen opettajuuden parhaat puolet, siten kun ne minulle ovat auenneet.

Työ on mielekästä ja tärkeää
Opettajana toimiminen on sopinut oikein hyvin omaan arvomaailmaani. Voin olla varma siitä, että työni on ollut merkityksellistä. Olen voinut pääsääntöisesti hyväksyä ne koululle asetetut arvot ja tavoitteet, joiden hyväksi olen tehnyt työtä. Ymmärrän, että on etuoikeutettua työskennellä tulevaisuuden ja kulttuurimme myönteisen kehittämisen hyväksi.

Oman persoonan kasvuhaaste
Käsitän opettajan työkuvan niin, että siinä oma esimerkki on tärkeintä. Opettajan täytyy olla utelias ja halukas oppimaan uutta. Opettajuuteen kuuluu, että tunnistaa oman keskeneräisyytensä. Koskaan ei voi olla valmis ja pysähtyä paikoilleen. Opettaja on ihmisen malli oppilailleen. Tämä on iso vastuu, jonka olen ottanut positiivisena haasteena, oikeastaan innoittajana työntekoon.

Varsinkin nuoremmat oppilaat luottavat opettajaansa kuin vuoreen. Tuskinpa missään muussa työssä voidaan asettaa suurempaa haastetta. Siitä on aika vaikea selvitä yksin kunnialla.

Esimerkkinä oleminen on asia, josta opettajien pitäisi puhua paljon enemmän ja avoimesti yhteisöissään. Kasvatustyön ponnistelut valuvat aikalailla hukkaan, mikäli opettajayhteisö toimii toisin kuin opettaa.

Opettajien pitää kohdella toisiaan hyvin, mikäli toivomme että oppilaamme ovat ystävälisiä toisilleen. Opettajan pitää kohdella itseään niin hyvin, että hänellä on annattavaa yhteisölleen.
Positiivisia haasteita siis on riittänyt.

Jokainen työpäivä on yllätys
Minulle on ollut onnekasta se, että pidän yllätyksistä. Se on varmaankin opettajan jaksamisen eräs edellytys. Kun opetamme 20-30 oppilaan luokkaa, ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu. Joustavuus, tilanteeseen tarttuminen ja kyky improvisoida ovat opettajalle kovin tarpeellisia ominaisuuksia. Olen huomannut että monet nuoret opettajat uuvuttavat itsensä, kun yrittävät pakottaa luokan tapahtumia omiin ennalta tehtyihin suunnitelmiinsa. Taisin jossain vaiheessa minäkin vähän kuulua semmoisiin nuoriin opettajiin...

Tapahtumien ja tilanteiden yllätyksellisyys lasten ja nuorten parissa on väistämätöntä. Se opettaa mielestäni ymmärtämään, että omat suunnitelmat eivät loppujen lopuksi ole niin kauhean tärkeitä. Huumori ja tunneilmaston lukeminen auttavat mielestäni parhaiten luopumaan omasta joustamattomuudesta. Opettajuuteen kuuluu usein se, että osaa kaiken paremmin kuin muut (tai ainakin paremmin kuin useimmat). Oppilaat ovat hyviä kouluttajia, jos joskus tuntuu siltä että omat suunnitelmat ovat erityisen arvokkaita tai tärkeämpiä kuin luokasta tuleva palaute.

Opettajan työ on siis jännittävää ja yllätyksellistä, eikä siihen voi kyllästyä.

Palaute on välitöntä ja rehellistä
Lasten ja nuorten parissa saa työstään aina palautetta, toisinaan myös heidän vanhemmiltaan. Opettajan työ on julkista ja sitä arvioidaan koko ajan. Lasten palaute on aina rehellistä. Jos toimin huonosti, saan sen myös huomata. Samoin on onneksi onnistumisen laita. Voiko mikään olla palkitsevampaa kuin lasten iloiset katseet yhdessä onnistumisen hetkissä? Luokassa oleva energia on parhaimmillaan tarttuvaa ja piristää vaikkapa pitkinä talvipäivinä.

Opettajana saa toteuttaa itseään
Kun tapaan muita töitä tekeviä ihmisiä, huomaan usein, että opettajana olen hyvinkin vapaa toimimaan oman persoonani ja näkemykseni mukaan. (Välillä tuntuu että vapautta on liikaakin, mutta se on ihan toinen juttu). Opettajuuteen liittyvä luovuuden elementti pääsee suomalaisessa koulussa melko vapaasti vaikuttamaan opetukseen, mikäli opettaja vain niin haluaa. Hieno juttu! On ollut hauskaa ja kunnostavaa keksiä uusia tapoja toimia. Parhaimmillaan opettaminen ja oppiminen on ollut silloin, kun se on tuntunut leikiltä.

Ehkäpä yksi huoli minulla on. Aikaisemmin koulujen tehtävä oli siirtää kulttuuri seuraavalle sukupolvelle. Tämä tehtävä toimi aika hyvin keskiajalta teollisuusyhteiskunnan syntymiseen. Nyt kulttuurimme siirtäminen sellaisenaan ei auta oppilaita selviytymään tulevaisuuden toimintaympäristösä. Kasvatusyhteisöjen tulisi suuntautua tulevaisuuteen entistä enemmän. Opettajien pitäisi yhteisvoimin kehittää kouluista oppivia yhteisöjä. Uusi aika, uusia taitoja tarvitaan.

Viimeisiä viedään

Viimeiset numerot on siten annettu.
Arviointia ei tule ikävä. Se on, varsinkin vimeisinä vuosina, ollut jotenkin vastenmielinen tehtävä. Numeroarviointi on lähes täydellinen vastakohta sille, että kaikkia kannustetaan löytämään omat vahvuutensa. Aina samat saavat hyviä numeroita ja samat huonoja. Mitä se kertoo heikkojen numeroiden saajille?

Arvioinnissa annamme numeron geeneille ja kotitaustalle, ehkä vähän omalle yrityksellekkin. Oppilaan minäkuva muodostuu kuitenkin nopeasti ja sitä on vaikea muuttaa. Numeroarviointi´on vain naamioitu toiseen muotoon ns. sanallisessa arvioinnissa. Onko esim. 9-vuotias asemassa, jossa  hän osaa ottaa arvioinnin vastaan ja tekee suunnitelmia oman työskentelyn kehittämiseksi?  No, ei varmaan.
En silti osaa ihan varmasti sanoa, mikä olisi parempi systeemi.

Lopun aikoja

Koululla näköjään puhutaan eläköitymisestäni. On kyllä ihan hauskaa kun eri luokilta oppilaat tulevat kyselemään että ihan tottako jäät eläkkeelle. Ja seuraava kysymys yleensä on että mitä sä sitten teet? Ja kivaa on myös kun sanotaan että älä jää, tuu meille opeks!

Mutta on se kumma kun pitää ihmetellä sitä tekemistä... Ihan kuin ihminen ei voisi tehdä muuta kuin palkkatyötä?

Tiukin kysymys tulli eilen omilta oppilailta: Eiks oo kurjaa jäädä eläkkeelle?  Sitten tietää etä suurin osa elämästä on eletty. Alatsä sitten oottamaan kuolemaa? 
Hmm.

Ihmeellistä

Aina tämä kevät yllättää. Ilman talvea se ei varmaan olisi niin suuri muutos ja ihastelun aihe. Onhan se valo ja lämpö mukavaa, mutta jos se olisi pysyvä olotila, siihenkin tottuisi.  Vaikka vähän pitempi kesä olisi kyllä toiveissa...

Vaalit meni ja kesä on tulossa

Vaalit kertoivat että demokratia toimii, ainakin vähän. Jos vaalitulos on valtaapitävien mielestä väärä niin hyvä niin.
Kuinka muka ei nähty tämän olevan tulossa? Ihan samoja ilmiöitä on nähty pitkin Eurooppaa jo parikymmentä vuotta! Se että näin käy juuri vanhoissa sivistysmaissa, voi olla oire siitä että demokratia kypsyy ja vahvistuu lopulta uudelle tasolle. Aika näyttää. Vaalit näyttivät nyt meilläkin, että äänestäjät eivät halua olla vaalikoneita vaan vaalikoneiden käyttäjiä ja aidosti arvovalitsijoita. Jos Perussuomalaiset tarjosivat monien mielestä ainoan aidon arvopohjan, niin muut katsokoon peiliin.

Omakin puolueeni Vihreät saa katsoa sinne tarkkaan. Vaalikampanjan keskiössä näytti olevan kiista siitä, voiko pikkunäppärää, vähän keskenkasvuisten idealta vaikuttavaa vaalisymboliikkaa käyttää. Vaaliteemat eivät kirkastuneet. Itseäni vaakunamme käyttö vaalijulisteessa pikemmin loukkasi kuin huvitti. Miät sillä nyt haluttiin sanoa?
Ympäristöasiat ovat kohta kaikki puolueet sulkeneet syliinsä tai vähätelleet vihreät aloitteet naurettaviksi. Vihreät oli alunperin kansalaisliike. Liikkeessä ajettiin reilua, avointa ja arvoista kiinnipitävää politiikkaa, johon ruohonjuuritasoltakin voi vaikuttaa. Jos Vihreiden ideologian ohjaus elitisoituu yhtään lisää, niin ei hyvältä näytä.

Takaisin juurille, sisältö on stailausta tärkeämpää. Ja ainakin sen pitäisi olla, eikö sitä nyt opittu?

Suomen rauhantyö

Suomen rauhanpoliittinen linja: Olemme kyllä mukana tekemässä rauhaa Libyassa, kunhan jotkut muut ovat ensin voittaneet Gaddafin joukot...
Logiikka on outo. Ei olisi mitään rauhantehtävää, jollei jotkut siellä ensin estäisi kansanmurhaa. Sitä ei voi yleensä tehdä neuvottelupöydässä tai ilman aseita tai niiden uhkaa.
Diktattorit eivät kunnoita rauhan kieltä. 

Suomi ja Libya

Vihreiden vaaliasetelma

Oma puoleeni Vihreät näyttää myös olevan hampaaton näiden vaalien haasteelle. Vaaliohjelmassa ei sanaakaan kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamisesta tai demokratian hyvinvoinnista!

Tästä on kumminkin kysymys perussuomalaisten menestyksessä. Miten on mahdolista että kansalaisaktisvismista noussut puolue ei näe tätä? Ihmiset, kansa on pettynyt demokratiavajeeseen, missä virkamiehet tekevät parhaaksi katsomallaan tavalla ja politikot puhuvat samala tavalla. Sillä tavalla, jota ihmiset eivät usko.

http://www.vihreat.fi/vaalit2011

Jotain tarttis tehdä.

Työn iloa

Taas on viikolla pyörinyt dokumenttisarjaa Työn iloa jossa sain olla mukana. Aina uudestaan ihailen tekijöiden kykyä sanoa niin monta tärkeää asiaa 15 minuutissa! Että tiivistää ilman kiireen tuntua, se on hieno taito.
Kyllähän opettjana työstä tulee kaunis kuva ja niinhän se pitääkin.

.KIIRE ON MIELENTILA

ps. linkki ei toimi ikuisuuksia...

Eräs allekirjoitus

Tänään allekirjoitin irtisanoutumisilmoituksen työnantajalleni Sipoon kunnalle 1.10. alkaen.
!977 se alkoi. Johan sitä on tehty, 34 vuotta tai jotain. Noin 6430 koulupäivää.

Japanin tapahtumat

Kyllä oli taas pakko ajatella että asiat ovat itsellä ja Suomessa hyvin. Kaikki sympatiat Japaniin. Edessä on käsittämätön urakka.
Tekninen "ylivoimakaan" ei auttanut...

Japanissa tapahtuu

Vaaleissa on hyviäkin ehdokkaita

Olen kyllä ollut aika surkea vaalipäällikkö. Mutta aina voi lohduttautua että parempia ei heti ollut tyrkyllä.
Mutta Sinille täysi tuki, kannattaa äänestää!

http://www.vihreat.fi/sini-pilvi.saarnio

http://fi-fi.facebook.com/sinipilvi.saarnio

Kyllä kestää!

No ei se gaddafi meinaa lähteä!

http://english.aljazeera.net/

Tämä kanava on tullut nyt tutummaksi.

Historiaa tehdään taas

Omana elinaikanani olen ollut monissa historiallisissa tapahtumissa hengessä mukana. Kuussa kävely, Kennedyn murha, Berliinin muuri ja kaksoistornit, muutamia mainitakseni.

Arabimaissa on menossa jotain kummallista josta myöhemmin varmaan paljon riittää pohdittavaa. Olisko tämä liikehdintä oiekasti paremman maailman ja ihmisoikeuksien voitto tai ainakinaskel parempaan suuntaan?
Olen kyllä kauan ihmetelytmiten kansat, joilla on nin loistava menneisyys, ovat suostuneet taantumaan ja huonoihin, itsekkäisiin, rahat itselleen kerääviin  johtajin.

Liikehdintä on ollut myös nykyaikaisen tiedonvälityksen ja sosiaalisen median riemuvoitto. Onneksi on esim. tämä : aljazeera

Naturewatch-video

Löysin taas WWF:n sivuilta Naturewatch-videon. Se tuntuu edelleen kivalta. Kyllä Ismo osaa!

http://www.wwf.fi/ymparisto/ymparistokasvatus/naturewatch_tutkimukset/ 

Siinä sivulla on linkkivideoon.

Kannattaa odottaa

Tree of Life

Se tulee vimeinkin. Terrence Malick on saanut valmiiksi kuuden vuoden työn. Jo traileri laittaa väreet liikkeelle.

Arvostan elokuvaa aikamme vaikuttavimpana ja innovatiivisena taidemuotona.
Ohjaajien parhaimmistoa ovat juuri Malick, Stanley Kubrick, Kieslowski ja Tarkovski jos minulta kysytään. Ja onhan toki muitakin esim. Kurosawa. ja mitä niitä on...

ToL wikipediassa

Suuri on parasta?

Iltasanomat julkaisi listan siitä missä vanhuksilla on paras olla Suomessa. Kaupunkeja ei kärjessä näkynyt... Sijalla 87 löytyi ensimmäinen ja sekin oli Porvoo. Kaikki isot kaupungit olivat kaukana jälkipäässä.

 Muistelen että hesalaiset perustelivat aikoinaan Sipoo-kaappausta silla että palvelut paranevat. Kovasti olivat ihmeissään kunkerroimme että asukkaat eivät välttämättä ajattele samoin. Että tervetuloa vaan Hesasta, Vantaalta ja Espoosta Sipooseen ottamaan mallia palveluista. Vanhusten kohtelu kertoo paljon koko kunnan hyvinvoinnista ja politikkojen yöunen laadusta...

Koneiden kapina voi olla todellisuutta!

Luin Tiede-lehden numerosta 1/2011 artikkelin, jossa käsiteltiin tulevisuuden uhkía ja niiden toteutumismahdollisuuksia. Minua kiinnosti eniten tietoisten koneiden uhka. Oikeastaan se oli kylmäävä ja samalla kiehtóva visio. Muun muassa Willi Wright, Sims-pelien kehittäjä on ilmeisesti tosissaan sitä mieltä, että tämmöinen kehitys voi tapahtua- ja mikä pahinta, yllättäen.

Tässä(kin) kysymys jossa tulevaisuus on jo täällä. Oikeasti on alettava pohtimaan tämmöisiä, noh, ufoilta tuntuvia asioita. Se on minusta kuitenkin älyttömän kiinnostavaa.

Leena Krohnin artikeli  Tässä arvostamani Leena Krohnin artikkeli tekoälyn tai -tietoisuuden mahdollisuudesta.

Meilläkin pitää olla isoa

Maalaisten Metropoli

Metropolia tosissaan

Tässä saa aika usein nykyään lukea että Suomessakin pitää olla suurkaupunki tai koko Suomen käy huonosti.
Ei kumminkaan näytä Ruotsin tai Tanskan malli hajautetusta hallinnosta purevan. Ja niillä menee kai aika hyvin.
Huolettaa että kuinka Suomessa pitää ajaa isoja, keskitettyjä halintoyksiköitä. Siinä ei demokratia voi hyvin. Mutta, joillekin harvoille tulee ISOJA JUTTUJA päätettäväksi. Ei kai tämä kehitys siitä voi johtua?

Joutilaisuuden luonnollisuus

Nykyinen elämäntapamme saattaa perustua siihen, että meitä puijataan tekemään tehokkaasti töitä, jotta saisimme olla jouten.

Joutenolon perustavaa biologista tai psyykkistä tarvetta en osaa perustella. Useimmat varmaan huomavat, että jos vain on mahdollisuus, niin suoritamme vähemmän. Ehkäpä joutenoloon littyy oman rytmin löytyminen ja perustava mielihyvä siitä, että voi itse määritellä ajankäyttöään. Evoluutiossa on varmaan ollut niin, että on myös makailtu tulen ääressä ja mietitty omia tai kerrottu tarinoita.

Suomessa pimeinä aikoina on oltu välillä paljonkin jouten.

Vapaa-aika tuntuu olevan vähintään yhtä suuri kannustin työntekoon kuin rahakin. Osa ihmisistä täyttää vapaa-aikaansa kaikenlaiseen aktiivisuuteen.

Luultavasti nykyinen rytmimme on liian nopea ja vailla muutoksia, mikään ei tapahdu luonnollisella rytmillä- Se olisi ns. tuottavalle yhteiskunnalle liian hidasta.
Sitten teemme mahdollisimman nopeasti enemmän asioita, jotta olisi vapaa-aikaa. Osa ei jaksa.
Joulu onn meillä aika hyvä keksintö, jos ei stressata siinäkin liikaa.

Jacob Södermannin viesti politiikkaan

Tänään oli Hesarissa hyvä lainaus Jacob Södermania.
Hesarissa
Koko artikkeli Kaleva -lehdssä

Eduskunta vieraantui ihmisistä 90-luvun lamassa ja olotila on jäänyt pysyväksi. Lamasta irrottauduttiin markkinavoimilla eikä pohjoismaiseen hyvinvointivaltioajatteluun ole palattu.

Minusta Söderman on ollut fiksuimpia kansanedustajia, ikävä tulee. Me elämme demokratiakriisiä jota useimmat politiikot eivät tunnista. Kansalaisyhteiskuntaa pitää kehittä ja puolustaa jokapäiväisissä toimissa. Ihminen ei ole luonnostaan kovin demokraattinen. Oman edun tavoittelu varsinkin nykyajan suurissa, keinotekoisissa yhteisöissä on vahva vietti.
Omia porukoita eli Vihreitä kritisoin kyllä samoilla linjoilla kuin Söderman. Kuinka paljon voi olla mukana ja erottua yhtäaikaa? Nyt on voinut käydä niin, että luulemme olevamme erilaisia, mutta muut eivät sitä näe....