Hae tästä blogista
maanantai 29. joulukuuta 2008
Politikointi loppui
maanantai 17. marraskuuta 2008
Vaalit olivat
Vaaleissa näkyi äänestäjien liikkumista uudessa tilanteessa ja uusien ryhmittymien takia. Oikeastaan iha hyvä tulos. Moniarvoisuus voi lisääntyä. Päättäjien täytyy tehdä yhteistyötä.
http://www.sipoo.fi/fi/kuntavaalit_2008
Tuossa ovat tulokset.
Seuraava valtuustokausi on lähes yhtä jännittävä kuin nyt eletty. Uutta Sipoota aletaan rakentamaan. Täällä voidaan tehdä asioita hyvin tai vähemmän hyvin. Ehkäpä olisi jo aika ohjata yhdyskuntarakentamista kestävästä ja asukkaiden tarpeita kunnioittavasta näkökulmasta.
Olen varsin tyytyväinen uusista hallintosäännöistämme, joita sain olla valmistelemassa. Ensimmäinen kunta Suomessa joka aloittaa valiokuntamallisen työskentelyn valtuustossa ja kuukausipalkkiot.
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
Viikko takana
En käsitä niitä ihmisiä, jotka kirjottavat joka päivä blokiinsa tai päiväkirjaansa jotain. Itse en varmaan oikeasti halua kuten psykoanalyytikko sanoisi...
Maanantaina oli hieno ilma ja suunnistus open kannalta hienoa. Maanataisin onkin kolme tuntia liikuntaa. Alkaa olla liikaa tässä uravaiheessa....
Tiistaina oli pitkä ja tiukka kunnahallituksen kokous. Yleiskaava saatin sittenkin liikkeelle. Helppoa se ei ollut ja valtuustossa varmaan syntyy paljon puheita siitä.
Keskiviikkona oli hienoa että saatiin hallintosääntöjen muutosesitys valmiiksi. (sekä palkkiosääntö ja valtuuston työjärjestys) Aika paljon on saatu tehtyä, kiitos hyvän virkamiesavun ja tarpeeksi pienen työryhmän. Jos muutokset menevät läpi olen iloinen. Sitten meillä on edistyksellinen toimintamalli. Suomen ainoa kunta kai missä on valiokuntamalli, kuukausipalkat keskeisille luottamushenkilöille ja kaavoituksen ohjaus lähellä valtuustoa.
Torstaina Oli sitten kauan kaivattu uuden yhtenäiskoulumme suunnittelun uudelleenorganisointi. Tiimit ja ohjausryhmä tuntuvat oikealta ratkaisulta. Ilmoittaudun pedagoginen kehittäminen ja opetusvälineet ja varustelu tiimeihin. Sitten kävin vielä Joomla koulutuksessa. Koulun kotisivut siirretään pian uuteen julkaisujärjestelmään. Hyvä juttu!
Ilmoittaudun myös kahteen tvt koulutukseen.
Perjantaina kävin Jokipuiston koulun lisärakennuksen vihkiäisissä Nikkilässä. Vanhaan sairaalamiljööseen on syntynyt aivan upea asumiskokonaisuus ja uudisrakennus istui ympäristöönsä nätisti. Juhla oli aivan mahtava ja tukeutui hienosti Aleksis Kiven päivään ja paikallishistoriaan.
Illalla olin tarjoiluvataava Sipoon Mielenterveysseuran järjestämässä vaalipaneelissa. Tilaisuus oli hyvä, kuuntelijoita kourallinen.
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Viikko edessä
Helposti unohtuu että blogit keksittiin sähköisiksi päiväkirjoiksi. No katsotaan ensi viikkoa ettå mitä siellä on normaalin koulun pidon ohessa:
Maanantaina aika helppoa.
Tiistaina kokoontuu kunnanhallitus (kuten nykyään joka tiistai) ja mm. yleiskaava pitäisi laittaa eteenpäin. Edustan kantaa että on hyvä päättää siitä vielä istuvassa valtuustossa.
Keskiviikkona on sitten oppilaskunnan edustajisto koululla ensimmäisessä työkokouksessaan. Hallintösääntökomitea kokoontuu 17.30. Uudet palkkiosäännöt ja hallintosääntö pitäisi saada eteenpäin käsittelyyn. Jos valtuusto hyväksyy ne, olemme ensimmäinen kunta Suomessa toteuttamassa kuukausipalkkaa ja valiokuntamallia valtuustossa. On ollut tosi innostavaa ja etuoikeutettua saada olla mukana valmistelutyössä. Puoli kahdeksalta on vielä meidän vihreitten hallitus (toivon mukaan) Olisi vaaleihin liittyviä asioita. Kivaa että saatiin paljon uusia ihmisiä meidän kolmen konkarin luopuessa paikasta.
Torstaina kokoontuu uuden yhtenäiskoulumme uusi suunnitteluryhmä järjestäytymisen merkeissä. Nyt tuntuu että suunnittelun organisointi on viimein kunnossa, kiitos uuden koulutusjohtajamme. Sitten pitäsi jatkaa Sipoo Instituutin koulutusta Joomlan käytöstä kotisivuista.
Perjantaina on Sipoon mielenterveysseuran vaalipaneeli illalla kirjastolla. Lupasin viedä tarjoilun paikalle.
Koulussa on pidettävä kahdet kokeet. En pidä kokeiden korjaamisesta, enkä oppilaiden laittamisesta paremmuusjärjestykseen. Ei kasvattavaa. Muuten meillä alkaa energiansäästöviikko. Tarkoitukseni on syventää ryhmäyttämistä luokassa.
torstai 18. syyskuuta 2008
Akriksen haikeus
Sirkusopinnot olivat juuri se verraton liikuntakasvatuksen muoto jota aikoinaan etsimme. Se että ei olla ketään vastaan vaan useimmiten tarvitaan toisia ja luotetaan... Oma kasvu on haaste. On se niin hienoa. Liian usein lasten ja nuorten liikuntaharrastus on sellaisen kilpailun värittämää jossa toisen epäonnistuminen on riemukasta ja häviäjälle nauretaan.
maanantai 25. elokuuta 2008
Isäni, Kale
torstai 31. heinäkuuta 2008
Lapset ja elokuvien väkivalta ( Prinssi Kaspian )
Lapsia elokuvissa
Olin katsomassa Narnian tarinoita osa kaksi: Prinssi Kaspian. Olen lukenut kaikki kirjat tarkkaan ja ääneen lapsille ja oppilaille. Kun tuntee kirjat ja kirjailijan hyvin, on kiinnostavaa katsoa miten Narniaa viedään visuaaliseen muotoon. Elokuvasta voi kyllä nähdä ihminen ja luonto vastakkainasettelun selvästi. Samoin ihmisen mahdollisuus valita hyvän ja pahan väliltä on juonikeskiössä. Uskon riittämättömyys tai riittävyys on myös aitoa Lewisiä. Mutta, mutta...
Näyttelijät ovat keskinkertaisia tai heitä ei ole osattu ohjata. Lienee tuotannon vaatimus että taistelua on uuvuksiin asti eikä tappoiden määrä ole laskettavissa. Elokuvassa on myös paljon pelottavaa uhkaa, juonittelua ja vihaa. Ja varsinkin piiitkiä taistelukohtauksia. Ei ole uskallettu luottaa luonnon kauneuteen, ihmisten ja muiden olioiden dialogiin tai sadun estetiikkaan.
Tästä seuraa varsinainen ongelmani. Elokuvakatsomossa oli arkipäivänä kesäloman kunniaksi pääasiassa kaksi katsojaryhmää: lapsia ja heidän vanhempiaan. Varsinainen kohderyhmä: fantasiaa harrastavat varhaisnuoret, nuoret ja aikuiset näyttivät puuttuvan. Kun elokuvassa on k 11 (9) merkintä niin näytti että vanhemmat olivat ”uhrautuneet” elokuviin ja vienneet lapsensa (joista osa oli taatustu alle 9) viettämään kesäpäivää taistelun ja tappamisen merkeissä. Kun itselle on jonkinasteinen kärsimys seurata silmitöntä hakkaamista, murskaamista ja vihanpitoa, niin miltähän se tuntui edessäni istuvista arviolta 7-8 vuotiaista pikkutytöistä? On aivan käsittämätöntä kuinka väheksyen suhtaudutaan siihen mitä lapset katsovat. Eihän kukaan syötä lapselleen sopimatonta tai myrkyllistä ruokaakaan. On ehdottomasti muistettava, että silmät, korvat ja mielikuvitus ovat yhteydessä kasvavan lapsen tunne-elämään. Se mitä on kokenut ei poistu koskaan vaikka niin haluaisikin. Pelottavat kokemukset jatkavat ihmislapsen tietoisuudessa ( ja alitajunnassa jos termiä vielä saa käyttää) omaa ennalta-arvaamatonta elämäänsä.
Lapset ovat tietysti erilaisia, enkä voi kategorisesti väittää että pelkääminen elokuvissa on turmiollista kaikille. Kun aikuinen vie lapsen elokuviin lapsi haluaa suoriutua elokuvan katsomisesta. Vastuu elokuvan valinnasta on yksin aikuisen. Voidaan tietysti ajatella että lapset ovat tottuneet väkivaltaan viihteen muotona. Voiko siihen tottua? Erityisesti minua arveluttaa väkivallan tuominen ratkaisuelementiksi: maailma tulee paremmaksi tuhoamalla ja tappamalla. Kirjoissa on toinen painotus; ihmisen oma kasvu.
Kun kirjoitan tätä isäni viettää sairaalassa viimeisiä elinpäiviään. Hän, sotaveteraani oli monissa vaikeissa paikoissa ja näki oikeaa tappamista. Sotakokemuksistaan hän ei oikeastaan koskaan puhunut, mutta on nukkunut viimeiset 25 vuotta huonosti. Syynä on se että hän omien sanojensa mukaan on uudestaan rintamalla joka yö. Rinnastus lasten viemisestä katsomaan väkivaltaa on ehkä hyvän maun rajalla, mutta mielestäni aiheellinen.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Rytmejä
Elämän rytmit
Elokuu häämöttää. Opettajan työssä on etuoikeutettu elämään Suomen vuodenaikojen rytmissä luontevasti. Kesäloma ja joulun juhla ja loma ovat meidän vuodenkiertomme kohokohtia. Vuosi taittuu kesän alkaessa voimakkaamin kuin vuoden vaihteessa, ainakin minun rytmissäni.
Mitähän minulle tärkeitä rytmejä olisi? Viikko rytmittyy Aku Ankan ja Nyt-liiteen avulla kivasti ja sitten onkin viikonloppu. Oman lukujärjestyksen rytmi on tärkeä. En vielä tiedä miltä se tänä vuonna tuntuu.
Päivää rytmittää aamu, työ ja vapaa-aika. Päivään vaikuttaa myös luonnonrytmi.
Kuukausi ei minusta tunnu oikein rytmikkäältä, vaikka sen vaihtuminen merkitsee kalenterissa utta kuvaa kylläkin.
Sitten on pitkäkestoisia rytmejä. Valoisuuden muuttuminen ja luonnoilmiöiden seuraaminen. Omassa elinkaaressa alkaa tuntumaan uusi rytmi... Kolme vuotta eläkkeelle, huh-huh.
Oman elämän voi jaksottaa lapsuuteen, kouluaikaan, opiskeluaikaan, työn aloittamiseen, työn vakiintumiseen ja sitten tähän johonkin välimaastoon. Luulen että eläkeikäkin jaksottuu aktiiviiseen ja vähemmän aktiiviseen aikaan, ainakin useimmilla.
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Lähtö n:ro 2
Noin kymmenen vuotta yhteiseloa ilman suurempia murheita. Oikein kiva ajettava ja laadukkaan oloinen, minusta "oikea" moottoripyörä.
Ajoneuvoihin tulee jostain syystä henkilökohtainen suhde. Tästä Liisa-vaimonikin on samaa mieltä. Ajoneuvojen myyjäthän tietävät tämän. Ajoneuvoja ei myydä niiden ominisuuksien perusteella, vaan sen perusteella, miltä ne tuntuvat. Lisäksi ajoneuvot edustavat vapaan liikkumisen ja ehkäpä vapauden yleensäkin unelmaa. Näitä molempien pyörieni myyntiä olen ajatellut pari vuotta ja nyt sitten olin valmis "luopumaan". No helpotti aika paljon kun sain uuden tilalle :) Mutta- kieltämättä- vähän tyhjä olo. Se on siinä mielessä hyvä olotila, että sitten mahtuu jotain uutta tilalle...
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Yhteisöllisys ja kuntademokratia
Olen 16 vuotta ollut Sipoossa kunnanvaltuutettu. Suurimman osan ajasta olen ollut kunnahallituksen jäsen. Tänä vuonna en enää asetu ehdokkaaksi, vaikka se ei ole helppoa...Kun on saanut paljon ääniä sitä tulee hämmästyneeksi ja nöyräksi. Toivottavasti olen ollut edes vähän niin hyvä äänestäjieni edustaja, kuin äänestäjät ovat varmaan olettaneet. Pitää luopua ajoissa että muutkin saavat yrittää. No ensi vaalikaudella jään eläkkeelle ja kalenteria olisi kiva täyttää ihan itse...
Testamentintyyppisiä huomioita tulee varmaan lisää, mutta alustavia ajatelmia syntyi eilen saunanlauteilla.
Kuntademokratiassa on vaikeaa toimia yhteiseksi hyväksi, koska yhteistä hyvää ei aina ole ja sitä ovat toteuttamassa monet tahot. Luottamushenkilöt eivät muodosta yhteisöä, kuten tehokas päättäminen ja eteneminen edellyttäisivät. (Yhteisöllisyys voidaan määritellä siten, että joukko ihmisiä tiedostaa yhteisen tavoitteen ja etenee sitä kohti.)
Puolueiden sisällä ja niiden välillä käydään valtaistelua välillä selkeämmin kuin välillä. Ne jotka valtaa eniten haluavat sitä myös usein saavat. Ei paras lähtökohta yhteistyölle. Kun näistä valta-asemien liikkumisista johtuen edustuksellinen päätöksenteko on usein poukkoilevaa, niin virkamiehet ottavat helposti huolekseen tasoittaa tietä. Voin hyvin kuvitella etteivät luottamushenkilöiden toimet aina edes naurata niitä jotka päätöksiämme toteuttavat... Mutta tästäkin pitäisi voida puhua ja rakentaa kuntaan yhteisö, joka tunnistaa eri kerrosten tehtävät ja roolit.
Luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä on liian vähän kontaktipintaa.
Pahimpia erheitä mielestäni on, kun luottamushenkilöt alkavat kilpailla virkamiesten kanssa heidän ammattiosaamisestaan. Itse olen aina ajatellut että osaamiseni on heijastaa kuntalaisten arvoja, tarpeita ja mielipiteitä.
Kuntademokratiaa koskee oikeastaan ihan samat vatimukset kuin yhteisöllisyyden luomisessa yleensä. Ensinnäkin sitä on rakennettava sopimuksin, säännöin, rakentein ja jatkuvalla arvioinnilla.
Vuosi tai vaalikausi on liian lyhyt ja näitä aikamääriä tulee venyttää työtä kehittäessä.
Aina hämmästelen sitä ettei luottamushenkilöitä oikeastaan kouluteta ollenkaan eikä kukaan vastaa valtuuston työ avustamisesta saati kehittämisestä täyspäiväisesti. Työntekijöille tämä etu kuuluu automaattisesti. Jos halutaan laadukasta päättämistä, pitää koko prosessin olla laadukas. Laatua ei synny sattumalta ainakaan suurella joukolla.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Hyvästi Vespa
perjantai 4. tammikuuta 2008
Uusi vuosi
Eipä ole blokkini lihonut. Ehkäpä isäntä sentään...Kimmo Rousku kirjoitti jossain sattuvasti siitä, miten vaikeaa on hankkia edes virtuaalista elämää, kun tämä oikealta tuntuva elämä työllistää...
Uusi kirjamme Yhteisöllinen pedagogia tuli jouluksi kotiin, vihdoinkin. Prosessi oli yllättävänkin työläs; rakennetta muutettiin monta kertaa ja asioita vaan oli niin paljon. Mutta trilogia kasvatuksesta ja koulusta on näiltä osin valmis.
Luin joulun alla romaanin Nyt ( Next). Juoni oli aika sekava, mutta välissä oli kiintoisia tiedepläjäyksiä. Mieleen jäi esim. ajatus että nykyihminen ei enää aikuistu (maturity) kuten ennen. Pitkät koulutusajat saattavat johtaa lapsenomaisen käytöksen jatkumiseen aikuisiässäkin. Aikamme koulutus nimittäin edellyttää lapsenomaista vastaanottoa ja asettaa opiskelijan epätasa-arvoiseen asemaan oppimisympäristössään. Näin aikuismainen käytö, mm. vastuuntunto ei kehity... hmm.