Äitini synnytti minut Kätilöopistolla 19.9.1951 kello 9. Nyt 70 vuotta myöhemmin on sunnuntai, tuulinen päivä. Hanhet muuttavat isoina parvina ja syksy tuntuu.
Vanheneminen tästä eteenpäin ei ole kauhean kivaa , mutta väistämätöntä. Kiitollinen saa olla ja yhä enemmän kaikista hyviatä päivistä.
Ehkäpä vanhenemisen paras puoli on, että tärkeät asiat erottuvat yhä paremmin. Todella, elämä on laiffii...
Korona-aika on ollut pitkä. Turnauskestävyys on meillä jo pohjaltaan hyvä koska anopin (99v.) omaishoitajina on totuttu olemaan melkein aina kotona. Teatteri, konsertit, matkat ym huvitus on ollut jo vuosia etupäässä haave. No, sitten pitää keksiä puuhaa, jota voi tehdä kotona.
Alkukesällä Liisa sanoi yhtä-äkkiä että mitäs jos vielä kirjoitetaan yksi kirja. Aihetta saatiin kun tuttumme Matti Rimpelä käytti ilmaisua rakenteellinen välinpitämättömyys koulun ja sosiaaliaen pääoman yhteydessä. -Siitä alkoi kiivas raksutus yläkerrassa. Totta, Opetussuunnitelma antaa koululle tehtäväksi inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kerryttämisen. MUTTA, tuosta jälkinmäisestä ei ole annattu tarkkaa kuvausta tavoitteista tai keinoista päästä niihin. Saati miten arvioidaan tuloksia. Siispä siten sosiaalinen pääoma jää paljolti juhlapuheeksi, väitän. Koulun rakenteet palvelevat opetusta, ei niinkään kasvatusta. No, kirjoitimme muutaman version Hesariin, kunnes tuli hyvä. Ystävällinen toimittaja oli heti kiinnostunut, ja kiva niin. Martti kaverini piti avausta lähes historiallisena :) Paljon on tullut myönteistä kommenttia, mutta kaikki eivät ehkä ymmärrä, mistä on kyse jos lasten sosiaalisia suhteita halutaan ohjailla myönteisiksi kaikille.
Ja olen ihan vähän ylpeäkin. Vaikka ilman Ismon hoputusta ei olisi ehkä tullut valmista....
LINKKI
