Kuuntelin tänäänkin radiota, kuten monesti, radio Suomea. Siellä päivän kolumnisti puhui köyhien maiden huonosta koulutustilanteesta ja erityisesti lukutaidottomuudesta. Ja vielä varsinkin tyttöjen lukutaidottomuudesta.
Kolumnisti päätteli että heikko lukutaito johtuu siitä, että ei ole olemassa riittävästi päteviä opettajia.
Kaunis ajatus opettajien asemasta, mutta ei varmaan ihan tosi.
Lukemaan oppii helposti ilman opettajaakin, sehän on taito joka pitää oivaltaa itse. Ensimmäisen lukutaidon opettajat, lukkarit ja ketä niitä olikaan, olivat Suomessakin melko vaatimattomasti tai ei ollenkaan koulutettuja, mutta lukemaan opittiin kun käskettiin, jotenkin.
Tarkoitan sitä, että jos lukutaidolla tekee jotain, niin kyllä sen joku sitten opettaa. Alikehittyneissä maissa ei lukutaidosta ole aina suoraa hyötyä, joskus vanhempien mielestä jopa haittaa, koska maanviljeyn tarvitsemaa työvoimaa varmaan menetetään. Vasta kun syntyy hyviä työpaikkoja, joissa tarvitaan koulutusta, tulee koulutuksesta tarpeellista ja haluttua. Suomessakin vastustettiin koulujen perustamista monin paikoin vielä 1800-luvun lopulla juuri tästä syystä.
Toki, kehitysmaiden tilanne on eri ja monin paikoin varmasti halutaan saada oppia köyhyydestä ulospääsemiseksi.
Mutta jos köyhiinkin maihin saadaan luotua työtä, jossa oppia tarvitaan, niin varmasti koulutustaso nousee. Näin on käynyt Intiassa, Kiinassa ja muualla. Toimii varmasti toisinkin päin ei siinä mitään, mutta opettajien puute on seuraus jostain, ei kai niinkään syy.
Vanha opettaja miettii tämmöistäkin.
