Hesari ei julkaissut, mutta ei se mitään, julkaisen sen sitten itse :) Vähän tuo entisen kotikaupungin uutislehden puolueettomuus asiassa on epäilyttänyt... Mutta sen lehden nimi ei olekaan esimerkiksi Sipoon Sanomat.
-------------------------------------------------------------------------------
Politiikka ei voi olla vain businesta.
Maija Anttila kirjoitti (HS 8.1.2007) metropolialueesta seuraavasti: ” Tämänhetkiset Helsingin, Sipoon ja Vantaan kuntarajojen siirtoesitykset on nähtävä vain alkuna pääkaupunkiseudun tulevalle kehitykselle.” Kirjoitus ajoittui sopivasti aikaisemmin uutisoituun Helsingin Sanomien teettämään tutkimukseen, jonka mukaan enemmistö pääkaupunkiseudun asukkaista (myös Helsingin) vastustaa kuntarajojen siirtoa. Yllä oleva lainaus nostattaa kylmiä väreitä. Pääkaupunkiseudun kehittämisen tärkeydestä voidaan toki olla yhtä mieltä, mutta kehittämisen lähtökohtana täytyy olla muutakin kuin helsinkiläisten poliitikkojen unelma pääkaupungin rajojen jatkuvasta laajenemisesta. On myös todettava, että rajansiirtoesitykset ovat yksin Helsingin, eivät mainittujen kuntien yhteistyönä syntyneet.
Usein tuntuu siltä, että markkinatalouden arvot ja toimintatavat ovat siirtyneet yhä voimakkaammin poliittisten päätösten käyttövoimaksi. Jatkuva kasvu, vahvemman oikeus ja määrittelemättömän kilpailukyvyn tärkeyden toistaminen tuntuvat olevan Helsinginkin kasvun (valtiovallan tukemana) tärkeimmät määreet. Muita perusteita ei tarvita, jotta tarkoitus pyhittää keinot. Muistutan, että maamme tärkeimpiä kilpailuvaltteja ovat varmasti kehittynyt demokratia ja vakaat yhteiskunnalliset olot. Kuntien (ja kuntalaisten) itsemääräämisoikeus on aina ollut kansalaisvaikuttamisen peruspilari. Tilanne, jossa kansalaisten käsitys ympäristönsä kehittämisestä on ”väärä”, johtaa huonovointiseen yhteiskuntaan. Demokratian ja markkinatalouden dialogin sisältö pitäisi olla aivan toinen: demokratia antaa markkinoiden toimia, mutta valvoo markkinoiden etiikkaa ja moraalia.
Demokratian hyvinvoinnin tärkeä mittari on äänestämisaktiivisuus. Äänestysvilkkaus on viime vuosina ollut heikko, mutta puolueita tämä ei ole suuremmin huolettanut. Pyrkimys suuriin organisaatioihin, vallan keskittyminen ja poliittisten ohjelmien samankaltaistuminen jatkuvat. Kun puolueilla ei enää ole palavia aatteita, tilalle tulee ”reaalipolitiikka”. Tässä tilanteessa poliitikot esiintyvät kaikkien alojen asiantuntijavirkamiehinä. Tämä ei ole kiinnostavaa. Äänestäjät ovat lopulta kiinnostuneet aatteista, siitä minkälainen tunne puolueesta ja politiikoista syntyy. Kansalaiset vastustavat kuntien rajojen pakkosiirtoja, koska se herättää huolestuneisuutta tulevaisuudesta.
Paras-hankkeen kuntaselvityksestä ilmeni hyvin, että kuntapalvelujen laadukkaan tuottamisen kannalta kunnan optimaalinen koko on useimmiten suunnilleen 20-40 000. Tämänkokoisessa kunnassa kuntalainenkin voi tuntea voivansa vaikuttaa ja kiinnittyä kotikuntaansa. Olisi todella toivottavaa, että pääkaupunkiseutumme tuleva hyvinvointi voitaisiin ratkaista voimakkaimman pakkokeinojen sijaan dynaamisemmalla tavoilla. Yhden suuren yksikön sijaan voidaan luoda pienempien kuntayksiköiden tiivis yhteistyöverkosto. Tämä on tietysti vaikeaa, mutta ei mahdotonta, jos haluja asiaan löytyy. Maamme muissakin kasvukeskuksissa varmasti odotellaan minkälaisen kannan valtioneuvosto asiaan ottaa. Käynnissä on (jälleen) kansanvallan kypsyyskoe.
Rauno Haapaniemi
Sipoo
