Olin tänään joulukadun avajaisissa kotikunnassani Sipoossa. Osuin siinä leijonien eli paikallisen Lions clubin kojulle ja ostinkin saaristolaisleivän. Mieleeni nousi elävänä muisto lapsuudesta:
Isäni oli perustamassa Helsingin ydinkeskustaan vuonna 1957 , Lions Club Helsinki Sataa. Hänet valittiin myös klubin ensimmäiseksi presidentiksi.
Me lapset, isosiskoni Ritva ja minä olimme 8 ja 6 vuotiaita. Kun isä tuli kotiin taulun kanssa jossa hänet nimitettiin klubin presidentiksi, me lapset olimme kyllä ylpeitä!
Lähdimme kertomaan puistoon muille lapsille että : Meidän isä onkin presidentti?
Vastaanotto oli tyly: EI pidä paikkaansa , teidän isä ei ole Kekkonen.
Silloin lapset tiesivät että presidentiksi pääsee Kekkonen. Ja pitihän se paikkaansa aika pitkään.