Onpa tässä blokissa ollut vähän asiaa. No on niin paljon asiallisempaa kirjoitettavaa, että tämmöinen oma tuntuu vähän no, itsekeskeiseltä.
Muistiinpanona kehun nyt kumminkin Klaus Härön Miekkailija- elokuvaa. Se on mielestäni erittäin hieno kannanotto ihmisyyden puolesta. Elokuvan poliittinen ulottuvuus on meillä ollut kumman vaiettu. Kun katsoin leffaa välillä vihaisena ja välillä vain liikuttuneena , ajattelin taas että Venäjän ongelma on se että surutyötä entisestä ei ole tehty. Miten voi rakentaa uutta, kun vanhaa ei ole siivottu pois?
Elokuva näytti kouristavalla tavalla, että yhteiskunta voi olla epäinhimillinen, mutta yksilö voi silti tehdä humaaneja, inhimillisiä ratkaisuja. Toivoa siis täytyy olla. Vaikka leffa ei varmaan ole elokuvataiteellisesti niin kuin taiteellinen, se kertoo hienosti tärkeän tarinan. Elokuva taiteena voi palvella itseään suurempaa tavoitetta, sanoisin tässä.
Ja ekstra plussaa oli tunnistaa muutama paikka ja sai kuulla kaunista viron kieltä.
Miekkailija
