Olen aloittanut Juhani Valtosen kirjaa Hei eivät tiedä mitä he tekevät. Ei pitäisi arvioida ennen kuin on lukenut kirjan kokonaan, mutta teen poikkeuksen, koska kirja on paksu ja on hauska todeta olenko lopuksi samaa mieltä.
teksti on kyllä sujuvaa, mutta. Tarina ei etene, samoja asioita kerrataan, on paljon osoittelevaa ja hiukan opettavaista tekstiä. Ei siinä mitään, mutta kun kirjaa on hehkutettu hienoksi lukukokemukseksi. No, minulla on nykyään myös ennakkoluulo paksuihin romaaneihin. Vain äärettömän harva kirjailija on niin hyvä että pitää otteessaan satoja sivuja. Tiivistäminen olisi tässäkin ollut tarpeen. En myöskään tunnista sitä Suomea, jota kirjassa kuvataan. Aikamoista ruoskintaa kohtaa Helsingin yliopisto. Ei voi olla päättelemättä, että jotain on jäänyt hampaankoloon. Ei ehkä kannattaisi liimata omaa ristiretkeä tarinaan. Suomalaisuuden ja amerikkalaisuuden aika yksinkertaistava jatkuva vertailu ei oikein alun jälkeen innosta, kun se oikaisee niin monessa kohtaa. Hauskat hetkensä sinä kyllä on.
Nyt vasta vajaan parinsadan sivun jälkeen alkaa hahmottumaan varsinainen asia. Liian myöhään- ja se asia ei ole mitenkään uusi, johan Orwell kirjoitti siitä.
Mutta siis ihan ok kirja lukea. On kirjalle myös epäreilua, että sitä alkaa lukea kovin suurin odotuksin. Kumma vaan että minusta näitä ilmeisiä puutteita ei ole näkynyt niissä kritiikeissä joita olen lukenut... Ehkä pitää tutustua asiaan tarkemmin.
