Pääsiäinen

Tänä vuonna pääsiäinen on aprillipäivä. Hauska sattuma, josta voivat niin uskovat kuin epäilevät virittää oman hauskuutensa.

Kevätpäivän tasaus meni ja kesäaikakin tuli. Taivaalla näkyi tänään muutama joutsen ja eteläseinällä kärpäsiä. Muuten on öisin ollut todella kylmää ja hiihtoladut vielä toimivat. Viikon päästä tulee näköjään kevät ja pääsee sitten meilläkin metsään liikkumaan muutkin kuin hiihtäjät... No ei siitä sen enempää...

Via Crusis on monesti ollut hieno aloitus pääsiäiselle. Nyt tuumattiin Liisan kanssa että vanhuus tulee. Ei oikein jaksaisi lähteä kun on kylmääkin yms. No, jos omaishoitotilanteemme sallisi vapaamman liikkumisen, nini ehkä kuitenkin voisi lähteä. Nyt tehdään ruokaa huomiselle 15 ihmiselle , ainakin. Kiva kun ihmisiä tulee.

Suomen kieli ja tieto

Elämme aikoja, jolloin täytyy toisinaan epäillä Internetin mielekkyyttä. Kun kaikki tieto on melkein kaikkien saatavilla, niin ei ehkä käykään kuten vähän sinisilmäisesti olen ajatellut. Että maailma muuttuu paremmaksi.
Tieto on valtaa ja internetissä etenkin väärä tai vääristelty tieto on valtaa. Siitä alkaa olla ihan liikaa näyttöä.

Kielteinen tai vihamielinen uutinen on ennenkin  myynyt peremmin  kuin myönteinen. Etenkin somessa "keskustelut" ovat liian usein kärjistettyjä väittelyjä. Olen alkanut pelätä, että eikö ihmiskunta viisastukaan? Entäpä jos enemmistö ihmiskunnasta joutuu manipuloinnin ja taitavan ohjailun kohteeksi? Sivistyksen eräs kulmakivi, itsenäinen ajattelu ja siihen kiinnittyvä kriittinen tiedon hankinta, on uhattuna? Toivottvasti oikeasti ei. Kouluilla on kumminkin tosi tärkeä tehtävä alkaa painottmaa mediakasvatusta, heti ja kaikilla oppitunneilla.

Hyvä linkki:

Suomi on myös tieteen kieli – Haluammeko, että suomen kieli kutistuu arkielämän kieleksi, jolla ei voida keskustella tieteen sisällöistä? YLE

Juha Pietiläinen osallistuu aktiviisesti keskusteluun tiedon jakamisesta suomen kielellä (jolloin kaikki voivat paremmin ymmärtää)

Terra Cognita 

Keskustelu tieteellisen tiedon leviämisestä Suomessa ja suomeksi jatkuu. Kannattaa lukea. Pari ajatusta jutun jatkoksi:

*Suurin osa yliopiston käyneistä päätyy erilaisiin ammatteihin yliopiston ulkopuolella: lääkäreiksi, opettajiksi, virkamiehiksi, teknisiksi asiantuntijoiksi, kirjanpitäjiksi jne. Heidän on osattava puhua oman alansa asioista suomeksi asiakkailleen ja moniammatilliselle työyhteisölleen. Sitä varten ei riitä pelkkä sanasto, vaan alalla on oltava koko ammattikielensä suomeksi (joka paljon enemmän kuin vain sanasto). Miten se varmistetaan näillä eväillä?
*Julkisrahoitteisten yliopistojen laajempi tarkoitus on, että maasta löytyy korkeaa kehittyvää osaamista (ajatuksia), jotka voivat hyödyttää koko yhteiskuntaa. Keskeinen osa tätä hyötyä ja yliopiston yhteiskunnallista tarkoitusta on se, että ajatukset leviävät ihmisten yleiseen käyttöön.

Rivitutkija katsoo asiaa tulosten näkökulmasta, vaikka kyse on suuremmasta asiasta. Yksittäiset tulokset ovat lähtökohtaisesti triviaaleja eikä suurin osa tuo paljonkaan uutta pöydälle. Vaikka kaikki Suomessa tehdyt tutkimukset löytyisivät suomeksi, ei niitä juuri kukaan lukisi – tai edes voisi lukea. Tiedejulkaiseminen on tiedeyhteisön sisäistä toimintaa ja artikkelit julkaistu tiedeyhteisöön kuuluville.

Mielenkiintoista ja tärkeää on suurempi kokonaisuus: ajatukset ja ajattelutavat, teoriat ja paradigmat, maailmankuvallinen merkitys. Tämä laajempi kuva yleisölle pitää välittää. Ei pidä sotkea tieteellistä julkaisemista tiedonjulkistukseen, vaikka ne vähän samoilta kuulostavatkin. Ne ovat luonteeltaan ja tavoitteiltaan aivan erilaista toimintaa.

Vähän aikaa sitten sosiaalisessa mediassa pyöri kampanja nimeltä vaihtoehto Eskolle. Siinä etsittiin "valtakunnantieteilijä" Esko Valtaojalle vaihtoehtoja, jotka tarjoaisivat asiantuntemustaan medialle ja suurelle yleisölle. Kampanjan jälkeen saatiin kerättyä lista tutkijoista, jotka voisivat hänen saappaisiinsa astua. Kummallista kyllä, kenelläkään ei näyttänyt tulevan mieleen, että Valtaoja on kirjoittanut vuosikausia kirjoja, joissa peilaa maailman tapahtumia ja ihmiskunnan suuria kysymyksiä tutkijan maailmankuvaansa vasten ja osallistuu aktiivisesti julkiseen keskusteluun. Eskon tieteiljän maine ei perustu hänen tutkimustuloksiinsa, joista hän ei juuri edes puhu, vaan palveluksistaan ajatusten välittäjänä suomen kansalle. Eikä varsinkaan siihen, että hänet olisi huudettu listalle.

Lyödäänkö vetoa, että mainitulta listalta ei löydy montakaan, joka saa kirjoitettua merkittävän tietokirjan tai josta tulee merkittävä julkinen keskustelija. Se nimittäin vaatii ryhtymistä ja sinnikkyyttä. Ja aivan valtavan määrän työtä. Listalle pääsystä on vielä pitkä matka Eskoksi.

Ihmettä odotellessa voitaisiin vaikka suomentaa muutama A-luokan tietokirja. Suomalaisillekin kirjoittajille tekee hyvää, että vertailukohtia löytyy Pohjois-Koreaa laajemmasta tarjonnasta.

–Juha Pietiläinen

Toivotaan että asiat menevät parempaan suuntaa kansakunnan (ja koko pallomme) kollektiivisen tiedon rakentumisessa.