Löysin keskuspölynimurin seinäkolosta vanhan lehtileikkeen, jota olen säilyttänyt vuosikausia. Kyseessä on Marguarite Duras`in viimeisen kirjan "EI MUUTA" arviointi hesarissa joskus -99 tai seuraava vuonna. Jostain syystä en ole saanut kuitenkaan hankittua kirjaa, vaikka olen Duras -fanikin. Arviointi oli hyvin koskettava ja siinä oli kohta, jonka ajattelin silloin ja nytkin kuvaavan aika hyvin elämän tarkoitusta (jos sitä nyt tavallaan onkaan). Laitan talteen koska lehtileike näyttää jo aika kovia kokeneelta.
" Muuttaa elämää lempeämmäksi?/ Ei kukaan tiedä./ Täytyy yrittää elää./ Ei saa heittäytyä kuolemaan./ Ei muuta./ Minulla ei ole muuta sanottavaa."
On tuo sillälailla hyvin sanottu, että huolisin hautakiveeni, jos saisin valita :)
Hyvinkin paljon Duras kuitenkin sai sanottua ja kuvattuakin elokuvissaan.
Kirjan Duras kirjoitti 40 vuotta nuoremmalle rakastajalleen, elämänsä viimeiselle miehelle.
