Keskitetään

Kaikki valta

Eilen oli uuden valtuustomme ensimmäinen kokous. Valittiin uusi kunnanhallitus ja valiokunnat. En ole enää ”päättäjä”. Kiintoisaa oli 16 vuotta , mutta kuinka moni voi laittaa riittävästi aikaa kaikkien asioiden valmisteluun? Seuraan kiinnostuneena pormestari yms. malleja.

Vallan keskittymiseen on varmasti psykologisia syitä. Mitä enemmän on valtaa, sitä paremmin voi vaikuttaa. Kun vallasta aina kilpaillaan ei siitä luovuta koska se valuu helposti ”vastapuolelle”. Ja mitä kauemmin on valtaa sitä viisaammaksi itsensä kuvittelee, eivätkä muut osaa...Oman aseman pönkittämisen tarve on varmasti myös ihan primitiivinen, perustava ryhmissä elävä ilmiö.

Tästäkö johtuu että meille on hiipinyt entisen Neuvostoliiton keskushakuisuus? Meillä se on vain Helsinki-hakuisuutta. Laura Kolbe kirjoitti hienosti tänään Hesarissa miten helsinkiläisenä häpeää sellaista mentaliteettiä, että kehä kolmen takana ei ole mitään.
Olen mahdottoman pettynyt (jälleen) helsinkiläisiin politikkoihin (varsinkin vihreisiin) jotka ajavat suurkunnan syntyä kirkkain silmiin. Ei puhettakaan kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisestä. Muistan kun (me) vihreät olimme demokrattinen kansalaisliike. Vaadiitiin kaupunginosademokratiaa ja läpinäkyvyyttä, yleensäkin haluttiin viedä päätöksiä lähelle ihmisiä. Mutta niin siinä helposti käy että valta turmelee. Poliittiseen eliittiin kuuluminen aiheuttaa helposti pöyhkeää tärkeilyä ja nöyryys, kansalaisten edustamisen perusominaisuus, unohtuu. Helsingin Sipoo-kaappaus on tietysti vielä tiukasti mielessä.

Koko Suomi ei ole olemassa siksi että palvellaan Helsinkiä, vaan se on toisinpäin tai mieluiten niin että kaikki auttavat toisiaan. Nyt Lääkelaitoksen siirtäminen Kuopioon on ollut aika farssi. Kuopiolaiset ovat saaneet tietää olevansa säälittäviä periferiassa asuneita, johon voi muuttaa vain epätoivoiset ihmiset.

Helsingin keskustassa (lapsuudeenmaisemissani) pyörivät päättäjät voisivat käydä vähän naapurikunnissakin, tutustua paikkoihin ja ihmisiin. Näkisivät että ihan tyytyväisiä ihmisiä asuu pitkin Suomea. Ja varsinkin on minusta niin että demokraattinen vaikuttaminen voi paremmin pienissä yksiköissä. Sitä myöten palvelutkin pelaavat.

Olisi tarpeen suomentaa Ruotsissa käyttöön otettu sana sammkommun. itsenäisten kuntien yhteistyö olisi varmasti parasta Pääkaupunkiseudelle- suuret yksiköt voitaisiin samalla pistää ihmisen kokoisiksi.
Onko keskittämisen möhkötaudissa mitään järkeä? Eihän suuret yksiköt näytä tuottavan missään selvityksissä mitään etuja. Onko kyse vain vallantavoittelusta? Ei ihminen ole aina fiksu, olisko joskus?

Ihmisen tyhmyys osa1

Ihminen ei aina ole älykäs

Olen usein ja nyt joululomalla harrastanut mietiskelyä ilmiöistä, jotka todistavat että ihminen ei toimi älykkäästi. No, opettajamaista tietysti, mutta mikä siinä on että arkitodellisuudessamme on monia älyttömiä ilmiöitä. Kaikki tietävät että näin on ja silti asia ei muutu. Lyhyt esimerkkilista voisi olla tasakatot, uimastadionin lämmitys syksyllä ja urheilun pilaaminen... Olen ajatellut tehdä kirjan näistä asioista, sitten eläkkeellä. Aloitan pyhästä asiasta:

Osa 1 Jääkiekon alennustila

Urheilun tulee edistää terveyttä ja tukea kasvua yhteiskunnan jäsenyyteen. Sen tulee siis opettaa myös sosiaalisia taitoja, näin sanotaan?
Mikä on että jääkiekosta on tulossa oluenjuonnin oheistuote, jossa katsellaan pikku pöhnässä katutappeluja, huudetaan törkeyksiä tuomareille ja iloitaan toisten epäonnisuudesta?
Kaikkea alhaista, jota emme salli normaalissa elämässä puolustetaan epämääräisellä mantralla: Se kuuluu lajiin. Älyttömyydet eivät voi kuulua muuten niin hienoon, sulavaan ja urheilulliseen peliin.
Tämä johtuu tietysti bisneksestä joka ei nykymaailmassa tunnusta moraalia toimintansa ohjenuoraksi. Käy vaan niin että meillä Suomessa tämä jääkiekkobisnes on kyllä mahdollistanut pelaajille suuremmat palkat mutta syö nyt lajia sisältäpäin.
Järjestetyt tappelut ovat kaiken huippu. Kun olin noin 10-vuotias niin kyllä koulun jälkeen joskus oli sovittuja tappeluja, mutta ne loppuivat jos aikuisia osui paikalle. Mistähän saataisiin aikuisia kiekkokaukaloon palauttamaan urheilu pelin tärkeimmäksi arvoksi?
Ja kasvattajana mietin mitä tämmöinen ihannekuva opettaa pienille ja isommille pojille? Turpaan vaan jos asiat eivät muuten suju? Mikä meitä aikuisia vaivaa tässä asiassa?