Kun kirjoitimme viimeisimmän ( ja viimeisen) kirjan sosiaalisesta pääomasta (LINKKI), niin vastaan tuli hyvä termi: rakenteellinen välinpitämättömyys. Tässä on tullut uutisia kaupunkien alueellisesta eriarvoistumisesta ja nuorison oireilusta esim jengeistä. Tuli taas mieleen että suuret kaupungit rakentuvat sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden perustalle. Ja se on rakenteellista välinpitämättömyyttä se.
Kaupungeissa ihmisen osa on usein olla kuluttaja ja tuottaja, ja pääomat keräävät voittoja. Hyvä esimerkki on asuminen. Kun asuntojen hinnat ovat laskeneet paikoin Helsingissä niin siitä on oltu huolissaan! On kylläkin näyttänyt käyvän niin, että asuminen on yhä enemmän sijoittajien bisnes. Yhä pienempiä asuntoja rakennetaan yhä kalliimmalla, sijoittajat ostavat asuntoja ja vuokraavat edelleen. Vähitellen vuokra-asumisesta tuleekin epäeettinen ratkaisu...Minusta tuntuu että yhä enemmän kaupunkien parhaat (lue eniten rahaa tuottavat) paikat rakennetaan yhä enemmän talouden ehdoilla. Rakentamisesta puhuvat jo vihreätkin tehokkuuden mittareilla, tosin eri tarkoituksessa kun pääomamielessä. Olisi mietittävä miten voidaan rakentaa niin kuin ihmiset haluavat, kestävästi tietenkin. Onhan Euroopassa keksitty jo satoja vuosia sitten tapa rakentaa kaupunkeja, niin että jonkinlainen omavaraisuus ja osallisuus säilyy. Miksei voitaisi jalostaa sitä? Ehkä meillä Kartanonkoskella oli yritystä siihen suuntaan?
Ihmisten pakkautuminen ei ole ainoa keino. Muistelen kaiholla kun Eero Paloheimo hahmotteli puutarhakaupunki-ideaa eli hajautettua kaupunkirakennetta. Se oli ajatuksena aikaansa paljon edellä, mutta nyt voisi vähitellen olla edellytyksiä siihen. Jospa asuminen, työpaikat, ravinnon ja energiantuotanto voitaisiin hajauttaa pienten kaupunkien ketjuun, jossa luontokin mahtuu olemaan välissä ja seassa? Nythän etätyöt ja tekniikka alkaa mahdollistaa sen, että kaikkea ei tarvitse keskittää. Voi olla että talous määrää kaupunkirakenteen pitkään, mutta näen heikkoja signaaleja siitä, että ihmisten tarpeet eivät ole sama kun tehokkuus rakentamisessa, talouden ehdoin. Ja joo, onhan nyt kestävämpää laittaa ihmiset kerrostaloon jotta palvelut saadaan lähelle. Kaupunki on nykyisellään kuitenkin ekokatastrofi, jossa vallitsee täydellinen riippuvuus ravinnon ja energian saannissa. Lisäksi ihmiset menettävät kyvyn ymmärtää riippuvuutemme luonnon vuorovaikutuksesta. Voi olla, että vielä sata vuotta menee, mutta luulenpa että jossain vaiheessa suurten kaupunkin paras aika (jos sitä oli) on mennyt.
