Eipä tule useinkaan tänne kirjoitettua. Mutta huomasin äkkiä että haluan dokumentoida vuoden 2019 alun, koska tämä vuosi lienee ensimmäinen vuosi kun en tee ansiotyötä, 42:n vuoden jälkeen. Työura alkoi kait noin 1966 kesätöistä SOK:n Helsingin tehtailla kangasvarastolla, jonne isäni, vaatetustehtaan johtaja, hommasi kesäpaikan. Henkilökunta oli uteliasta ja suhtautui hyvin. Kuutena kesänä olinkin töissä, kunnes syksyllä 71 menin armeijaan ja sen jälkeen Lastenlinnaan töihin. Siellä viihdyin koko opiskeluajankin. Opin varmaan Lastenlinnasta yhtä paljon kuin yliopistolla.
Työura oli Sipoossa (vuosi Keravalla). Siitähän piti kirjoittaa, että hienon sattuman kautta lopetin työt Sipoossa viime syksynä tilanteeseen josta vasta valmistuneena opettajan päätin että ei koskaan. Nimittäin syksyllä 1977 osallistuin koulutuspäivään jonne oli tulleet kaikki Keravan ja Sipoon opettajat, ehkä joku muukin naapurikunta oli mukana, Joka tapauksessa lähdin lauantaiaamuna intoa puhkuen oppimaan uutta. Vähänkö hämmennyin kun työkaverit kielsivät menemästä eteen. Suuressa jumppasalissa istuttiin takana. Juttelua ja sukkapuikkojen heilumista näkyi paljon. Edessä joku kouluttaja raukka näytti kalvoja, jotka eivät tuntuneet kiinnostavan. Sen sijaan mietittiin milloin on ruokatauko...Silloin ajattelin, että en ikinä mene tuommoiseen tilanteeseen, kuin missä kouluttaja oli.
No kuusi vuotta meni eläkkeellä kouluttajana mahtavasti, tosin yleensä opettajan rinnalla tunneilla, mutta kyllä esityksiäkin pidin paljon. Opettajat ovat nykyään kohteliaampia, ja oman kännykän tuijotus vähentää meteliä..Oli erittäin hauskaa olla Sipoon opettajien kiky-päivässä mukana syksyllä. Saattoi hyvin olla viimeinen ansiotyö ja ympyräkin sulkeutui hienosti!
