Äitini Gunhild Haapaniemi (os. Nordman)
Lainaus kirjasta "Ritari ja Tähtisilmä - unelma onnesta" (2020):
" Äidin vanhemmat, suomenruotsalaiset siirtolaiset Arvid ja Ester (joka oli toisen polven siirtolainen) tutustuivat Amerikassa Gardnerin kaupungissa Massachusetts’in osavaltiossa ja menivät sitten siellä naimisiin. Molempien suvut olivat kotoisin Vaasan seuduilta. Avioiduttuaan he muuttivat ensin New Yorkiin liikealan töihin. Kun Ester odotti Gunhildia, pariskunta muutti Suomeen vuonna1921, molempien sukujen kotiseudulle Vaasaan. Ester oli syntynyt USA:ssa, eikä puhunut lainkaan suomea, englantia ja ruotsia kylläkin.
Gunhild oli kolmen kuukauden ikäinen, kun perhe muutti Jaakkimaan Lahdenpohjan kauppalaan, Laatokan rannalle Karjalaan. Perheen isä Arvid Nordman oli siirtynyt Laatokan Puun palvelukseen hoitamaan muun muassa kirjeenvaihtoa ja rahaliikennettä, prokuristina. Arvidhan oli käynyt kauppakoulun ennen Amerikkaan lähtöään. 15 Parin vuoden päästä perheeseen syntyi toinen tytär, Ruth, ja vielä muutaman vuoden kuluttua poika, Folke. Lapset kävivät koulua Lahdenpohjassa ja myöhemmin Heinolassa, kun Laatokan Puun toiminnot sodan seurauksena siirrettiin sinne. Arvid–isä toimikin eläkkeelle siirtymiseen asti konsernin konttoripäällikkönä (kontorchef), myöhemmin Helsingissä. Suomenruotsalaisina (ja Amerikasta muuttaneina) he olivat vähän “outolintuja” karjalaisten keskuudessa. Tästä äiti joskus mainitsikin, mutta kaiken kaikkiaan aika Karjalan kunnailla oli kuitenkin huoletonta ja mukavaa.
Heinolassa äiti kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1940. Vähän myöhemmin hän lähti Helsinkiin opiskelemaan siskonsa Ruthin eli Rudin kanssa Kauppakouluun, josta valmistui ylioppilasmerkonomiksi, kuten silloinen termi kuului.
Kirjeenvaihto isän kanssa alkoi opiskeluaikoina. Perheessä oli aina ollut kotiapulainen, ja naimisiin mennessään äiti ei ollut tottunut ruuanlaittoon eikä oikeastaan muuhunkaan huushollaukseen. Itsenäisenä naisena Helsingissä opiskellessaan ja työssä käydessään hän kävi aina ulkona syömässä. Alivuokralaisasunnoissa oli kokkaaminen varmaan muutenkin hankalaa. Gunhild–äitimme asui kirjeenvaihdon aikana yhdessä sisarensa Ruthin kanssa useammassakin alivuokralaisasunnossa, välillä vuokrasivat ihan oman asunnon. Äiti kertoi, että heillä oli usein tupa täynnä ystäviä ja grammari soi. Nuorten kokoontumispaikkoja kun ei juuri ollut. Tätä aikaa äiti muisteli aina lämmöllä ja veitikkamainen hymy suupielessä. Elämää varjostivat toisaalta Helsingin pommitukset, epätietoisuus ystävien tilanteesta rintamalla, kuten sieltä tulleet suruviestitkin.
Valmistuttuaan äiti meni töihin ensin siskonsa kanssa HOK:n pääkonttoriin, ja sittemmin Valtion Viljavarastoon, johtajan sihteeriksi. Tässä työssä hän jatkoi aina esikoisensa syntymään asti. Sen jälkeen hän ryhtyi kotiäidiksi kuten niin monet muutkin sen ajan naiset. Aika kului Leppävaarassa pientalon kaksiossa uuneja 16 lämmitellen ja lapsia hoidellen ja jokapäiväisiä taloustöitä tehden. Töitä riitti. Myöhemmin perhe muutti keskustaan, SOK:n pääkonttorin taloon. Gunhildin perheessä tyttöjenkin kouluttautumista pidettiin luonnollisena ja äiti itsekin piti tärkeänä sitä, että hänellä oli ammatti. Hän tahtoi kuitenkin itse hoitaa lapsensa.
Tässä viitekehyksessä alkaa Kalevin ja Gunhildin rakkaustarina kirjeisiin kirjoitettuna. Se on varmasti omalta osaltaan auttanut heitä kumpaakin selviämään näissä epätavallisissa olosuhteissa, joita nykyään on todella vaikea kuvitella.
Äidin osoitteet kirjeenvaihdon aikana:
- Vanhempien koti Kirkkokatu 7 Heinola (Talossa on nyt päiväkoti) Helsinki (asuminen oli säännösteltyä, perheettömien tuli asua alivuokralaisasunnoissa)
- 18.10. -43 lähtien Keskuskatu 8 b 7 / Ins. Taija
- noin 4.6. -44 lähtien (oma vuokra-asunto) Mannerheimintie 29 b 23
- noin 12.9. -44 lähtien Fredrikinkatu 71 A 12 noin 4.12. -44 lähtien Fredrikinkatu 34 as 5
- noin toukokuu -45 Minervankatu 11 b 11"
