Facebook-elämä
Liityin pari kuukautta sitten Facebookiin. Aluksi se tuntui tosiaan kivalta. Oli varsinkin hauskaa kuulla tai ikäänkuin osallistua sellaisten ihmisten elämään, joista ei ole kuullut pitkään aikaan. Vanhaa opettajaa lämmitti myös entisten oppilaiden kuulumiset.
Mutta, jotenkin ei siellä jaksa olla tarpeeksi. Tulee aika äkkiä olo että pitäisi olla facebookissa koko ajan tai ei sitten ollenkaan. Se on vähän kuin olisi elossa joko feissarina tai livenä.
No, ehkä tämä ei ole ainoa vaihtoehto. Facebook kyllä koukuttaa, koska siellä on elämää...Ihmisellä on voimakas liittymisen tarve, halua kuulua yhteisöön. Nykyään yhteisöt ovat lyhytikäisiä, ihmiset siirtyvät paikasta toiseen kiihtyvällä vauhdilla. Facebook voi hyvinkin paikata tätä aikamme ongelmaa.
Ja sitten on kyse siitä kuin muissakin ihmissuhteissa, pitää olla aikaa hoitaa suhteitaan. Mutta jos sulla on vaikka sata facebook kaveria, miten niitä hoidetaan? No, varmaan käyttäjät oppivat jaottelemaan, vaikka se 150 taitaa olla raja.
