Taitaa olla jo mustat laatat.
Toisessa kuvassa minä pullaposkena ja isä.
Kolmannessa alakuvassa löydän mielestäni
isän sielunmaisemaa, siten kun sen ymmärrän.
Isän muistokirjoitus Hesarissa:
Isän muistokirjoitus Hesarissa:
Koko elämä Suomen hyväksi.
Tehtaanjohtaja Kalevi Haapaniemi kuoli Helsingissä 31.7.2008 Laakson sairaalassa. Hän oli 86-vuotias, syntynyt Töysässä 13.9.1921. Haapaniemen elämää leimasi sitoutuminen maamme rakentamiseen. Hänen lapsuudessaan yritteliäs ähtäriläinen perhe asui usealla paikkakunnalla.. Mikkelin ja etenkin Riihimäen varuskunnasta tuli nuoruuden kasvupaikka perheen isän valitessa uran armeijassa. Lukiolaispoika, vartionjohtaja ja oppilaskunnan aktiivi tunsi tarvetta auttaa maata välirauhan vaikeissa vaiheissa. Haapaniemi ilmoittautui hiljaisuudessa koottuun joukkoon, joka lähetettiin Saksaan koulutettavaksi uuden sodan varalle. Hänestä tuli yksi n.1400:sta miehestä jotka joutivat olemaan ”panttina” Saksan ase ja muun avun vakuutena vaikeassa poliittisessa tilanteessa. SS-Wiking divisioonassa muodostettiin suomalaisista pataljoona, joka kulki pitkän ja vaikean sotaretken aina Ukrainaan Kaukasus-vuorelle. Patajoona menetykset olivat raskaat. Kun joukot lopulta Mannerheimin avulla saatiin Suomeen, suuri osa miehistä koulutettiin upseereiksi, kuten Haapaniemikin. Hän ehti osallistua panssariupseerina moniin taisteluihin jatkosodassa ja komennettin vielä Lapin sotaankin. Sodan jälkeen haaveet opiskelusta ja opettajan urasta saivat jäädä. Perheen perustamisen myötä oli päästävä työelämään. SOK:sta tuli Haapaniemen koko työuran työnantaja. Ahkera ja organisointikykyinen työntutkijaharjottelija eteni apulaisjohtajasta johtajaksi Helsingin vaatetustehtaalla. Haapaniemi osallistui mm. suomalaisen naisen standardimittojen luomiseen vaateteollisuuden tarpeisiin sekä kuluttajasuojan kehittämiseen vaatetusteollisuuden valitustoimikunnassa. Hän jakoi myös televisiossa useana vuotena Miss Suomelle pokaalin ja työllisti tehtaansa tuotannon esitelyssä monia missejämme. Monipuolinen järjestötyo ja etenkin työ veteraanien hyväksi jatkui eläkeiässä. Hän muisteli mielellään veteraanityönsä eräänä kohokohtana takaoven kautta Veljesapu ry:lle järjestettyä audienssia presidentti Kekkosen luona. Tämän jälkeen myös ”unohdetut” Saksassa sotineet saivat sotaveteraani- ja sotainvalidistatuksen Suomessa. HS