Eilen Ele Alenius kirjoitti Hesarin Vieraskynässä ihan kuin itse ajattelen ja siitä vähän eteenpäin otsikolla: Ihmiskunta tarvitsee selviytymistrategian. Kyllä tosiaan.
Näinä aikoina on syytä olla taas huolissaan siitä, että ihmiskunnan kehitys on näinä "globaaleinakin" aikoina sattumanvaraista. Venäjän Putin, Turkin mikäseolikaan ja USA:n Trump ovat kaikki epävakauttajia, eivät minusta ollenkaan hyviä johtajia. Hyvä johtaja tuntee historian, ymmärtää että ongelmia ei voi lakaista maton alle ja ennen kaikkea ajattelee muitakin kuin lähipiiriään tai vain oman maan "suuruutta". Ihmiskunnan ongelmat ovat aina olleet yhteisiä ja etenkin ovat nyt.
Alenius totesi hyvin, että ihmiskunnalla on ensi kertaa välineet maapallon laajuiseen suunnitteluun, jossa sekä maapallon eliöstön että ihmisen osa siinä voidaan huomioida hyvällä tavalla, jos halutaan oikeasti. Oli mahtavaa lukea ysikymppisen kirjoitusta. Kun on paljon nähnyt, voi jo muodostaa visioita.
Miten saataisiin viisaat vaikuttamaan?
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
maanantai 11. heinäkuuta 2016
Fudiksen säännöt ovat päivitystä paitsi
Olen seuraillut hiukan fudiksen EM-kisoja. Tunnustan, että olen enempi vaikka korismiehiä, mutta ovathan isot ottelut hienoja seurata.
Mutta, ihan liian paljon jatkoaikoja, rankkarikisoja ja vääriä tuomioita ilman videotarkastusta.
Nykyfudiksessa ensimmäinen maali huippujoukkueiden kesken muttaa koko pelin. Nykyisillä pelityyleillä ei maalipaikkoja vaan tule montaa ja yhden maalin johtoa voidaan varmistella.
Ensimmäisellä maalilla on liian iso merkitys ja se voi syntyä tuurilla tai väärästä tuomiosta. Fudiksen sääntöjä pitäisi kehittää urheilullisesti antoisampaan suuntaan. Vaikkapa vapari voitaisiin antaa aina kahdenkympin rajalta tai maaleja hiukan leventää. Entäpäs koriksesta tuttu aikaraja, jonka sisällä on laukaistava kohti maalia. Ja se ylenpalttinen pakittelukin tulsistyttää peliä.
Suurimmat näyttelijät olivat onneksi muilla näyttämöillä, mutta en pidä kovin hienona sitä että kalastellaan vastustajille virheitä ja itselle vapareita. Näytteleminen ei ole minusta urheilua.
Asiaan vihkiytymättömänä ajattelin siis fudissääntöjä uusiksi. Mutta voin sitten olla ihan väärässäkin.
Mutta, ihan liian paljon jatkoaikoja, rankkarikisoja ja vääriä tuomioita ilman videotarkastusta.
Nykyfudiksessa ensimmäinen maali huippujoukkueiden kesken muttaa koko pelin. Nykyisillä pelityyleillä ei maalipaikkoja vaan tule montaa ja yhden maalin johtoa voidaan varmistella.
Ensimmäisellä maalilla on liian iso merkitys ja se voi syntyä tuurilla tai väärästä tuomiosta. Fudiksen sääntöjä pitäisi kehittää urheilullisesti antoisampaan suuntaan. Vaikkapa vapari voitaisiin antaa aina kahdenkympin rajalta tai maaleja hiukan leventää. Entäpäs koriksesta tuttu aikaraja, jonka sisällä on laukaistava kohti maalia. Ja se ylenpalttinen pakittelukin tulsistyttää peliä.
Suurimmat näyttelijät olivat onneksi muilla näyttämöillä, mutta en pidä kovin hienona sitä että kalastellaan vastustajille virheitä ja itselle vapareita. Näytteleminen ei ole minusta urheilua.
Asiaan vihkiytymättömänä ajattelin siis fudissääntöjä uusiksi. Mutta voin sitten olla ihan väärässäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)