Ihminen noudattaa lajityypillistä käytöstä

Kiintoisaa! Robin Dunbarin tutkimukset ihmisen sosiaalisista kerroksista saavat täydennystä. Dunbarin lukuhan on noin 150 eli sen määrän ihmisiä opimme keskimäärin tuntemaan ja ylläpitämään sen kokoista verkostoa. Tämä melko huonosti tunnettu ominaisuus tulisi ottaa huomioon kun rakennetaan organisaatioita. Tämä luku vielä jakautuu seuraavasti:

5 läheisintä ystävää
15 uskottua ystävää
50 kaveria
150 etäisempää kaveria
500 tuttavaa

Enempää eivät aivomme pysty käsittelemään.

Nyt oli nimittäin Hesarissa eilen kiinnostava uutinen paikoista. Ihmisellä on noin 25 paikkaa joihin hän palaa.
Mobiilidatan kerääminen kertoo yhä enemmän ihmisen sosiaalisesta ulottuvuudesta. Toivottavasti muutkin kuin kaupalliset tahot hyödyntävät sitä. Puhumattakaan järjestelmiä, joiden tavoitteena on valvoa ihmisten toimia.... Kun järjestellään organisaatioita ja kulkuyhteyksiä, tiedolla voidaan saada aikaa parempaa elämänlaatua.

Jupiter rullasi hyvin

Olipa nostalgista antaa pois kolmas polkupyöräni. Ensimmäinen varastettiin Hesassa ja toinen jäi vähän auton alle, jonka jälkeen se toimi mökkipyöränä Ähtärissä (runko hieman vinossa). Yhteistä kaikille että ovat Jupiter-merkkisiä. Sehän oli SOK:n Suomeen tuotettujen pyörien merkki. Useimmat kai koottiin Suomessa, ainakin tämä. 10-vaihteinen retkipyörä/harjoituskilpapyörä oli malliston hienoin. Sain sen yo-lahjaksi 1972. Isällä oli henkilökunta-alennus ostoksiin, joten pyörä saatiin hyvään hintaan.
Ohjaustangossa lukee Benelli ja rungossa made in W-Germany. Oli se eksoottista... Me vanhemmat ihmiset tiedämme että tuo W oli tärkeää tietoa. Olin ylpeä pyörästä, joka kesti uskomattoman hyvin. Sipoossa on vaihdettu laakerit ja Puotilan pyöräkorjaamossa vaihdepakka ja muistaakseni koko takavanne (vai oliko edestä?)

Tuolla tuli ajettua Helsingissä paljon opiskelu- ja työajoa. Sipooseen tultua ensimmäiset 10 vuotta se kulki Nikkilään töihin. Södiksessä ostin vahtimestarimme Ritvan pojalta Helkaman Pohjanpojan jolla aloin ajalle työmatkat, Jupiterin säästin hienompiin tilaisuuksiin. Leirikoulun Gotlantiin oli eräs parhaita matkoja tällä pyörällä.
Hyvin rullasi ja oli vakaa runko, tosin hieman ahdas minulle, mutta totuin omiin säätöihin.

Nyt tulee ajettu melko harvoin kun olen odotellut aikaa että raaskii ostaa sähköpyörään akun. Kyllähän se Pohjanpoikakin kulkee, vaikka on väljä monesta kohtaa, niin kuin polkijakin :)

Fredrik Sipoosta haki sitten pyörän pois. Kiva että meni hyvään kotiin!