Iloa kouluun

Kirjamme

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/10/kuukauden-kasvatusalan-kirja-iloa.html

Vanha kaverini Martti (ainakin siinä mielessä vanha että ystävyytemme on jo jatkunut noin 45 vuotta) kirjoitti Timon ja minun kirjasta, kiitos siitä.

Kattauksesta tuli todella runsas. mutta kuten Martti sanoi, kyllähän yhteensä noin 60-70 vuoden kokemuksesta syntyy kirjoitettavaa.
Olkoon kirjamme osoitus myös siitä, että kouluun liittyy lähes kaikki ja opettajan työ on todellakin monipuolista.

Ilon ja viihtymisen sanoma tulee toivottavásti myös siitä että opettajan pitää viihtyä itse työssään, muuten ei koululaisillakaan ole mukavaa. Ja mukavaahan saa koulussa olla, sehän on paikka missä suuri osa lapsuutta ja nuoruutta vietetään.
Opettaja viihtyy, kun työ on kiinnostavaa, sitä voi kehittää itse ja ajoittain kokee onnistumista. Ainakin itse olen kokenut niin.

Tulevaisuus on erilainen

http://yle.fi/uutiset/lahes_puolet_tyopaikoista_on_vaarassa_kadota/6872845

Kun tämmöistä lukee, niin melkein huimaa.
MIllainen onkaan omien lasteni ja lastenlasteni yhteiskunta? Ja mitä pitää osata?

Paljon kiinnostavia haasteita on tulossa, toivottavasti Suomessa osataan ne ratkoa voitokkaasti.

Kirja ilmestyi

Iloa kouluun

Timon ja mun kirja ilmestyi. Kyllähän sitä vuosi väännettiin ja vähän päälle.
Tiiviistä yhteistyöstä syntyi aika kaikekkattava kirja iloisesta ja hyvästä koulusta. Voi olla että siinä on hieman testamentin makua, mutta se oli vähän tarkoituskin.

Asiantuntijan rooli

Opettaja-lehti haastatteli minua Sugata Mitran tiimoilta. Paljon minusta kertoo se että noin kahden blogikirjoituksen perusteella valikoiduin asiantuntijaksi.

Totuuden nimissä on sanottava, että olen opettanut aika lailla Mitran periaatieden suuntaisesti viimeiset parikymmentä vuotta, joten kenttäkokeilua on tehty.

Mutta näyttää siltä, että maailman kuuminta hottia oleva Mitra on täällä vielä aika tuntematon. Mutta ei kauaa.

Laitan linkin nyt tähänkin epämääräiseen blogiini, joka on eräänlainen kaatoblogi. Jutut jotka eivät sovi mihinkään erityiseen, voi laittaa tänne :)

Opettaja-lehden juttu Mitrasta

Kuka on työnantaja?

Ylen Kansanradiosta kuulin "mummolta" todella mainion oivalluksen. Hyvä ja hauska ohjelma muuten.

Hän sanoi että meillä on mennyt pallkkatyöhön liittyvät termit väärin.

TYÖNANTAJA on hän joka antaa työpanoksensa sille joka ostaa työtä. TYÖNOSTAJA ei anna työtä ainakaan siinä  merkityksessä, mitä anna-sanalla  vaikkapa lahjan antamisen yhteydessä usein ymmärrämme.

Perinteinen työnantaja-sana sisältää helposti arvolatauksen, että pitäisi olla kiitollinen kun saa työtä. Näinhän se ei ole. Kun joku tarvitsee osaajan johonkin työhön, hän pyytää jonkun korvausta varten tekemään tarvittua työsuoritusta.  Hän palkitsee työntekijän, joka siis antaa osaamisensa käyttöön, rahalla ja ehkäpäs muutenkin arvostamalla. Molemmat hyötyvät tasapuolisesti. Mutta kyllä se on työtä tekevä joka antaa työnsä käyttöön.

Termit pitäisi laittaa vaihtoon eli päivitykseen patruuna-ajalla syntyneistä.

Eläkeläisen laskeutuminen ottaa kaksi vuotta

Tämä näyttää olevan syksy, jolloin koulun aloitus ei enää koske minua kovin läheisesti. 2011 syksyllä oli outoa kun loma ei loppunutkaan. 2012 oli ensimmäinen syksy jolloin lomaa ei ollut takana.

Tänä syksynä on etäisyyttä tullut siihen reilun 30 vuoden rytmiin. Kesä voi jatkua, töitä on satunnaisesti. Vuosirytmini muuttuu vaikka ainahan sen koulurytmin muistaa. Se on oikeastaan Suomen oloissa kiva. Kesäloman myöhentämistä voin kannattaa.

Sikamaisen kivaa, kuten Karin kanssa tässä todistetaan.

MIksi ihminen osaa olla vihainen?

Tänään mietin, mitä hyötyä on vihaisuudesta. Semmoinen tunnetila on ihmisen evoluutiossa kehittynyt ja säilynyt, mihin sitä tarvitaan?

Viha on aika hieno työkalu kun tarvitaan pahoja tekoja. Vihainen ihminen sulkee aika pian vuorovaikutuskanavansa. Lapsilla se näkyy hyvin. " Mä en puhu sulle", "Mä en enää leiki sun kanssa ikinä" lienevät tuttuja repliikkejä?

Kun ihminen suljetaan pois, eikä hänen kanssaan kommunikoida, hän lakkaa tavallaan olemasta. Tämä on ollutkin aina paha ja pelätty rangaistus. Poissulkeminen on pelottavaa siksi, että kun ihminen ei ole olemassa, häntä voi kohdella epäinhimillisesti.

Poissulkeminen herättää myös koston tarpeen. Kun ihmiselle on viestitty että et ole olemassa, on hänellä suuri tarve palauttaa olemassaolonsa. Kostamalla niille, jotka ovat uhrinsa ihmisyyden kieltäneet, voi uhri jälleen olla olemassa ja voimakkaasti. Koston hetkellä mitättöity yksilö on vallassa ja olemassa mitä konkreettisimmin entisille mitätöijilleen.

Ajattelen siis, että vihan tunnetta tarvitaan niin kauan kuin on tarvetta hyökätä tai kostaa, tehdä yleensä jotain semmoista, mitä ei toisille normaalisti tee. Viha on pelottava, koska sen seuraukset ovat arvaamattomia ja uhkaavia. Mikäli pelottelulla saa jotain etua, niin viha palvelee.

Eri juttu onkin sitten se viha mitätarvitaan puolustautumiseen. Mutta ei ehkä kovin eri. Ollaanko me vihaisia vain kun puolustaudutaan? Voi hyvinkin olla. Tarvii laittaa mietintämyssyyn.

Viro meni ohi  (linkki) tietotekniikan käytettävyydessä.

Kohta alkaa jo nolottaa...

Olemme käyneet paljon Virossa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kun omaishoitajan rooli sitoo, on kätevää matkustaaa lähelle, sillä lomat ovat lyhyitä.

Virossa tapahtuu paljon. Se on sopivan pieni maa, jotta verkostot ovat kunnossa. Aina joku tuntee jonkun joka osaa/tietää. Kun ei ole infrassa juuri mitään, jota halutaan säästää, voidaan uusi tehdä ihan toisin.
Kansallinen kulttuuri ja omat ratkaisut ovat arvossaan.

Olen ihallut sitä miten nopeasti Virossa on elvytetty eurooppalainen henki joka näkyy esimerkiksi ravintolakulttuurin häkellyttävänä nousuna.
Kannattaa lähteä autolla ajelemaan Viroon, etsimään pienempiä kyliä ja ihania luontokohteita. Niin, pieni maa ja niin paljon kiinnostavaa! Mutta niin se aina on että etäinen tai mahtava eivät takaa elämyksiä.

Kuva on Peipsi-järven rannasta.

Minulla oli paras äiti

Muistan kuinka äiti usein kertoi, että toisenkin vanhemman kuoltua (isänsä) hän tajusi olevansa nyt yksin, että pitää loppuelämä selvitä itsekseen. Hän kuvasi siinä sitä viimeistä itsenäistymistä hyvin.
 Vähän samalta tuntuu nytkin. Äitiä saimme hoitaa viimeiset vuodet kuten isääkin, vaikka se oli molemmille terveenä ollessa se huonoin vaihtoehto vanhenemiselle.

Viisi vuotta sunnuntait menivät vanhempien hoivaan. Ei se ollut kumminkaan hullumpaa, oli tilaisuus vähän antaa takaisin.

Gunhild Ester Haapaniemi  os. Nordman  21.11.1921 - 14.4.2013

Isä ja äiti ovat taas yhdessä.

Mitä ajatuksia tapaus Antti Korhonen herättää?

Ainakin tämän:
Maailman viisi vähiten väkivaltaisinta maata Tilastokeskuksen mukaan:

Japani, Slovakia, Filippiinit, Italia ja Indonesia.

Fyysistä koskemattomuutta pidetään tärkeänä jotta lapset eivät opi ratkomaan ongelmia väkivallalla.
miten tuo väittämä suhtautuu tähän listaan?

Jos haluaisin provosoida, niin voi ajatella niinkin että fyysinen koskemattomuus opettaa väkivaltaan taipuville, että väkivallalta on valtaa, jolle muut eivät voi tai halua tehdä mitään?

Mutta en halua näin vakavassa asiassa heittää ihan peikkoja ilmaan. On varmaan monia kulttuurisia ja yhteisöllisiä tekijöitä, jotka lisäävät turvallisuutta, vähentävät väkivaltaa. EN ole tarpeeksi hyvä asiantuntija selittämään tuota listaa.

Mutta melkein kaikki ymmärtävät että Antti Korhosen potkut olivat kohtuuttomat. Ja sitten suomalainen virkamies ei myönnä virhettään- sehän on selvä. Ollaanhan suoraselkäistä kansaa.

Vielä piikitetään lätkää

Hesarissa oli aika kovaa pilkaa lätkälle, tai olisko satiiria?

Kyllä  seon niin että niin metsä vastaa kuin huudetaan tai sitä saa mitä pyytää.
Lätkäkulttuuri on, kuten moni muukin, niin sisäänpäinkääntynyt ja sulkeutunut ulkoiselta kritiikiltä, että kehitys alkaa olla ihan umpihangessa polkemista.
 EI voi kritiikkiä torjua sillä että ulkopuoliset ei ymmärrä. Kyllä ymmärtää, joskus jopa paremmin kuin siina läheltä. Rohkeasti vaan arvot ajantasalle ja rohkeita tekojakin lätkäpomot. Laji voi olla parempi.

http://www.hs.fi/sunnuntai/Yhdistet%C3%A4%C3%A4n+armeija+ja+j%C3%A4%C3%A4kiekko/a1362199857647

Sipoon vaali uusiksi

No, voihän rähmä

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/223157-sipoon-kuntavaalit-uusiksi
Helsingin hallinto-oikeus on määrännyt Sipoossa uudet kuntavaalit. Tämä johtuu siitä, että oikeusministeriön ohjetta, joka tuli juuri vaalien alla, ei noudatettu (kuten ei monissa muissakaan kunnissa) Kuntaliitto antoi vielä tyhmästi ohjeen että vanhoilla tavoilla voi toimia.

Nyt kun Sipoossa yksi ehdokas älysi valittaa kiperästä tuloksestaan, Sipoo saa sitten olla kärsijänä. Valtiovalta, jota hallinto-oikeus edustaa (oma mielipide) varmaan haluaa näyttää kunnille, kuka käskee. Semmoista ihme kärhämää on nykyään kuntien ja valtion välillä. Tuntuu että kuntien itsenäistä asemaa horjutetaan monelta taholta. Itsenäiset kunnat ovat kumminkin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta (olleet). Ei kannattaisi paljon sorkkia.

Mutta lakia ja järjestystä pitää noudattaa :)

Voi olla että valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei auta.

Metropoliselvitys on elitistinen

http://yle.fi/uutiset/metropolialueen_kuntien_uusjakoon_kolme_vaihtoehtoa/6446742

Kyllä maistuu happamalta. Sipoo on selvityksessä häviämässä eniten, muiden hyväksi ?
Eniten huolestuttaa päätöksenteon elitisoituminen kehä yhden sisäpuolelle.

Ihme että kansalaisdemokratian periaatteesta ei puhuta oikein mitään. Tai ei kehdata...Tässä on kaksikin pulmaa. Vaikka sipoolaisia on vähän on demokratian tehtävänä kuulla ja ottaa huomioojn myös vähemmistö. Varsinkin kun yhteiskuntamme on tähän asti rakentunut kuntien itsemääräämisoikeudelle.
Pahinta kumminkin on tämä kuntakokojen järjetön suurentaminen. Päätökset lipuvat kauemmaksi, yhä harvempi päättää muiden puolesta ja palvelutuotanto etääntyy kansalaisen arjesta. Aivan karmeaa!
Ja aina on hyvä muistaa ett'ä 60% suomalaisista asuu Lahden pohjoispuolella!

Kyllähän yhteistyötä voitaisiin tehdä niissä asioissa kun siitä on hyötyä, luulisi. Sipoossa on loistavia esimerkkejä monista palvelumuodoista. Kyllä suurten kaupunkien palvelurakennetta pitäisi keventää ja pienentää yksikköjä. Vanhana hesalaisena suretaa tämä yliolkainen sanelu"politiikka". EI ihme että yhä hervempi  äänestävää, jos politiikot tietävät jo valmiiksi, mikä on äänestjille hyväksi!

Itse olen siis sitä mieltä että yhteistyötä pitää jatkaa ja laajentaa, ja jokin metropolihallinto olisi tarpeen. Tämmöinen suuren kunnan ajo näivettää kuntien keskeistä kilpailua ja huonontaa palveluita, sekä vähentää ratkaisevasti kuntalaisetn osallisuusmahdolisuuksia, uskoisin.
Jos eriarvoisuutta sitten syntyy, voidaan sitä tietenkin tasoittaa monilla keinoilla. Ja onhan Helsingin sisällä jo nyt paljon eriarvoisuutta.

Eikä niitä työpaikkoja ole syntynyt tai työvoimapulaa, ainakaan vielä....