Sitten tapasinkin Helsingin yliopiston täydennyskouluttajia (Anne ja Hanna-Riina) joskus vuodenvaihteen aikoihin. Heidän haavenaan oli ollut päästä kouluihin. Kuuma-hankeen rahat tulivat ihan sopivasti. Kehitimme innoissamme Lähikoulutusmallin, jossa koulun kaikki opettajat ovat koulutusprosessissa. Aloitus ja suunnittelu- toteutus- näytöt ja arviointi kuuluivat pakettiin. Vaati rehtoreilta asennetta toteuttaa. Oli kuitenkin paras yhteisöllinen koulutusohjelma jonka olen nähnyt.
Mallia käytiin toteuttamassa ympäri Suomea ja Kuuma-hankkeen kaikissa kunnissa. Itsekin olin aika monessa koulussa mukana. Malli taisi olla hiukan kallis ja opettajia on vaikea pakottaa, mutt ayleensä tykättin. Kuuma-hankkeessa siirryttiin sitten paikalliseen toimintaan. Sain käydä kaikissa Sipoon kouluissa. Olisihan se hyvä myös nuoremmille...
Koko tvt- tai digikouluttaja/ohjaaja urani aikana sain tehdä paljon "käännytystyötä" : Paljon liittyy tieto- ja vietintätekiniikan opetuskäyttöön ennakkoluuloja vielä. Ja paljon on ollut epätarkoituksenmukaista laitehankintaa ja verkkokäytäntöjä. Mutta maailma muuttuu ja juna kulkee. Olisi vaan vähän kiire pysyä kehityksen ja koulutuksen kärjessä. Lasten ja nuorten pitää osata sitä mitä he tarvitsevatkin opinnoissaan ja työelämässä- ja elämässä muutenkin.
No, kivaa oli siis vielä "päästä" Sippariin itselle tärkeästä aiheesta puhumaan. Sehän tässä piti sanoa.
