En ole kyllä natsin lapsi

Mieleni pahoitin kun Hesarissa ylistettiin vuoden tietokirjana teosta, jossa suomalset ss-vapaaehtoiset nimitettiin natseiksi ja sotarikollisiksi, luvalla sanoen kovin köykäisin perustein. Kriitikkona toiminut Oula Silvennoinen  oli innoissaan : 

"Särötön kuva ”tavallisista suomalaispojista” SS-joukoissa romuttuu vuoden  tärkeimmässä sotahistorian teoksessa"

Isäni oli yksi noista 1400:n joukosta, jotka lähtivät Talvisodan jälkeen Saksaan saaman sotilaskoulutusta, pahimpaan varautuen. No, minusta tuli sitten natsin lapsi, ei ehkä edes ensimmäistä kertaa. Onneksi Hesari antoi tilaa myös toisenlaiselle näkökulmalle jossa Pekka Kääriäinen tuo esiin oikein hyvin taustoja ja tietoa. (linkki)

Natsien teot olivat kauheita ja sota on yleensäkin kauheaa. Sota on jo itsessään rikos ihmisyyttä vastaan, ei siitä kukaan mukana ollut selviä puhtaana. Se ei kuitenkaan saisi johtaa ajojahtiin, jossa haluttu totuus puristetaan esiin vajavaisin todistein. Ei ole reilua sekään. Historia on kuitenkin voittajien kirjoittamaa ja meidän Suomessa olisi hyvä muistaa, että emme voittaneet.

Onneksi isän ei tarvinnut tätä kokea. Kirja ja sen arvostelu edustavat sensaatiotavoittelua ja huonoa käytöstä. Asia on vakava ja ansaitsee arvokkaan kohtelun.