Vanhempieni sisarista viimeinen, enoni kuoli. Hän saikin elää loppuun asti itsenäistä elämää, kuoli kauppareissulla. Nyt on se sukupolvi poissa...
Eno oli lapsuuteni sankari, lentäjä ja kaiken osaaja. Kyllä isosiskon kanssa aina jännitettiin kun eno oli tulossa kylään. Eteisessä jo odoteltiin että milloin kello soi. Lentäjän nahkainen takki, se on jäänyt maagisena mieleen. Vanhemmiten tajuaa, miten tärkeitä esikuvat ja sankarit ovat lapsille ja nuorille. Esikuvilla on iso merkitys. Osa vaikutuksesta on pysyvää, eikä sitä välttämättä huomaa. Niin kulttuuri jatkuu tehokkaasti. Toivon että seuraavillakin sukupolvilla on sankareita, jotka kestävät aikaa. Enolle iso kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti