Peliteoriaa kuntademokratiasta
Olen 16 vuotta ollut Sipoossa kunnanvaltuutettu. Suurimman osan ajasta olen ollut kunnahallituksen jäsen. Tänä vuonna en enää asetu ehdokkaaksi, vaikka se ei ole helppoa...Kun on saanut paljon ääniä sitä tulee hämmästyneeksi ja nöyräksi. Toivottavasti olen ollut edes vähän niin hyvä äänestäjieni edustaja, kuin äänestäjät ovat varmaan olettaneet. Pitää luopua ajoissa että muutkin saavat yrittää. No ensi vaalikaudella jään eläkkeelle ja kalenteria olisi kiva täyttää ihan itse...
Testamentintyyppisiä huomioita tulee varmaan lisää, mutta alustavia ajatelmia syntyi eilen saunanlauteilla.
Kuntademokratiassa on vaikeaa toimia yhteiseksi hyväksi, koska yhteistä hyvää ei aina ole ja sitä ovat toteuttamassa monet tahot. Luottamushenkilöt eivät muodosta yhteisöä, kuten tehokas päättäminen ja eteneminen edellyttäisivät. (Yhteisöllisyys voidaan määritellä siten, että joukko ihmisiä tiedostaa yhteisen tavoitteen ja etenee sitä kohti.)
Puolueiden sisällä ja niiden välillä käydään valtaistelua välillä selkeämmin kuin välillä. Ne jotka valtaa eniten haluavat sitä myös usein saavat. Ei paras lähtökohta yhteistyölle. Kun näistä valta-asemien liikkumisista johtuen edustuksellinen päätöksenteko on usein poukkoilevaa, niin virkamiehet ottavat helposti huolekseen tasoittaa tietä. Voin hyvin kuvitella etteivät luottamushenkilöiden toimet aina edes naurata niitä jotka päätöksiämme toteuttavat... Mutta tästäkin pitäisi voida puhua ja rakentaa kuntaan yhteisö, joka tunnistaa eri kerrosten tehtävät ja roolit.
Luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä on liian vähän kontaktipintaa.
Pahimpia erheitä mielestäni on, kun luottamushenkilöt alkavat kilpailla virkamiesten kanssa heidän ammattiosaamisestaan. Itse olen aina ajatellut että osaamiseni on heijastaa kuntalaisten arvoja, tarpeita ja mielipiteitä.
Kuntademokratiaa koskee oikeastaan ihan samat vatimukset kuin yhteisöllisyyden luomisessa yleensä. Ensinnäkin sitä on rakennettava sopimuksin, säännöin, rakentein ja jatkuvalla arvioinnilla.
Vuosi tai vaalikausi on liian lyhyt ja näitä aikamääriä tulee venyttää työtä kehittäessä.
Aina hämmästelen sitä ettei luottamushenkilöitä oikeastaan kouluteta ollenkaan eikä kukaan vastaa valtuuston työ avustamisesta saati kehittämisestä täyspäiväisesti. Työntekijöille tämä etu kuuluu automaattisesti. Jos halutaan laadukasta päättämistä, pitää koko prosessin olla laadukas. Laatua ei synny sattumalta ainakaan suurella joukolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti