Mietin usein kaupunkien olemusta. Vanhana hesalaisena ja Sipoossa nyt pitkään asuneena näkee rakenteiden olemuksen. Sipoossakin on nähätävissä miten maaseutumainen rakenne muuttuu nyt muuttoaallon myötä toiseksi.
Kaupunki mahdollistui työnjaon ja eriarvoisuuden myötä. Metsästäjä- keräilijäihminen eli heimoissa ( se Dunbarin luku noin 150 henkeä). Kun maanviljely toi omistamisen ja työnjaon oli mahdollista aloittaa tehokkaasti enemmistön sorto. Tiedon ja materian omistajat teettivät raskaat työt maaorjillaan, joille annettiin muruset. Papempiosaiset asuivat paremmin ja heillä oli etuoikeuksia. Ja näin on nytkin.
Vaikkapa Helsinki, vanha kotikaupunkini etenee väjäämättä kohto alueellisia eriarvoja. Kaupunginosat profiloituvat sosiaalisen aseman mukaan,masuntojen rakentaminen on liiketoimi, jossa maksimoidaan voitot. Metropolisoituminen synnyttää kaikkialla maailmassa eriarvoisuutta ja keskittää pääomat. Siten kaupunkin myös synnyttää jännitteitä ja väkivaltaa. Ajattelenvaikkapa noita Ryotisn autojen polttoja tänä kesänä. Tuskinpa ne olisivat pienissä maalaiskaupungeissa ottaneet tulta, niin sanotusti, koska kaikki tintevat kaikki, ainakn melkein.
Kuitenkin ihannoidaan suuria kaupunkeja, että niissä halutaan asua ja niissä on vetovoimaa. Mutta onko muuta mahdollisuutta? Melkein ennustan, että metropolisoituminen saavuttaa jossain vaiheessa loppunsa. Jos elintasoa jaetaan tarpeeksi, niin että ihmiset voivat oikeasti päättää miten asuvat, riippumatta työpaikoistaan tai asuntokuluista, niin olisiko kaupunkirakenne hajautetumpi? Luulen niin. Nykyinen kaupunkirakenne suosii vahvoja ja heikentää turvaverkkoja, vieraannuttaa vastuusta ja osallisuudesta. Jos ihmiset haluavat elää yhteisöllisesti niin suurkaupunkiajatus nykyisellään on väärä ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti