Olin katsomassa Keski-Uudenmaan tanssiopiston kevätnäytöstä. Olipa mukavaa katsottavaa. Tanssin lisäksi oli myös sirkustaidetta, akrobatian perusteita ja hieno ilma-akrobatia numero. Tuli äkkiä mieleen oma urani sirkustaiteen perusopetuksen opettajana. Vielä tarttuu silmiin asioita oman osaamisen ja ymmärryksen kautta.
No tulipa mieleen että maineikas ja suosittu sirkuskerhomme ansaitsee muisteloita, joita laitan nyt tänne.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Etelä-Sipoon koulun sirkuskerho "Akris" 1989-2005.
Kaikki lähti siitä, kun juttelimme Erjan kanssa liikkatunneilla. Minä pidin koulumme kaikki poikien liikuntatunnit ja Erja Nyholm piti tyttöjen liikunnat. Useimmiten tunnit pidettiin yhdessä. Puhuimme usein siitä, että miksi useimmat lasten liikuntaharrastukset ovat kilpailua korostavia? Aina on joku vastustaja joka pitää voittaa. Jossain lajeissa kilpaillaan myös sisäisesti pelipaikoista joukkueurheilussa. Kun koulussa oli kerhoja ja kannustava rehtori, aloimme etsiä vaihtoehtoa. Mikä olisi laji, jossa kannustetaan toisia, rakennetaan luottamusta ja harjoitellaan yhteistoimintataitoja? Ja missä lajissa voi rakentaa tervettä itsetuntoa voittamalla omia esteitään, olematta muita parempi?- Ja löytyihän se: Sirkus. Siipä perustimme sirkuskerhon, aika tyhjästä alkaen. Alusta alkaen pidimme siitä, miten hienosti sirkusharrastus tukee koulun (ja kotienkin) kasvatustavoitteita. Sanoimme Erjan kanssa usein (vain vähän ylpeinä) että kerholaisemme erottuvat koulussa myönteisellä, hyvällä itsetunnollaan.
Sirkuksen maailmaan ei ollut ihan helppo päästä sisään. Sirkus-nimellä oli voimistelutyyppistä toimintaa, mutta oikeat sirkuslaiset eivät tuolloin olleet aktiivisesti jakamassa osaamistaan. En tarkkaan muista miten löytyi Markku Aulanko, oli varmaan Erjan ansiota. Hän tiesi kaiken sirkuksesta. Hänen kauttaan löytyi ensimmäinen vieraileva opettajakin, legendaarinen Viljo Korpela. Häneltä saimme ihan perustavaa laatua olevia vinkkejä. Toiminta suuntautui akrobatiaan ja välineitä alettiin hankkimaan. Myös nuorempia esiintyviä sirkutaiteilijoita kävi vuosien mittaan kerhossa ohjaamassa ja esiintymässä. Me kävimme sirkuspäivillä Erjan kanssa ja hankimme lisää koulutusta. Itselle osoittautui hyväksi pohajksi se, että olin pari vuotta istunut vanhimman poikani telinevoimisteuharjoituksissa. Kiitos Fliku-82 opeista. Osaamisemme oli siinä, miten harjoitellaan turvallisesti liikkeitä vähitellen vaikeuttaen. Yhtään pahempaa loukkaantumista ei vuosien mittaan sattunut.
Toiminta laajeni nopeasti ja tuli suosituksi. Välinevarasto kasvoi. Vaikka koulujen kerhorahoitus lopetettiin pian, niin rehtorimme Jorma kaivoi rahoituksen suositulle kerhoille, jossa oli parhaimmillaan jo lähes sata lasta kolmessa kerhossa. Ja kun taiteen perusopetus alkoi Suomessa 1993, olimme ihan ensimmäisten joukossa sirkustaiteella mukana. Markun kannustamana laadimme Erjan kanssa Sipooseen sirkustaiteen opetussuunnitelman. Erja ja minä olimme sitten virallisesti sirkustaiteen opettajia. (linkki Hesarin juttuun) Olipa kivaa! Myöhemmin kerho sai myös Sipoon kunnan kulttuuripalkinnon.
Esiintymiset olivat tärkeitä alusta lähtien. Kävimme Sipoossa kouluissa, päiväkodeissa ja vanhusten talolla. Muun muassa Keravan silloinen Planet FunFun oli hyvä yhteistyökumppani, siellä esiinnyttiin useasti. Helsingissä mm. esiinnyttiin Halkolaiturilla ja kirsikkana kakussa olimme uuden oopperatalon ulkoilma-auditorion avaava ryhmä.
Tähän loppuun video kerhon 10-vuotisjuhlasta vuodelta 1999. Siinä esiintyi myös entisiä kerholaisia, hieno juttu!
LINKKI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti