s. 11.5.1982 -k. 12.5.2026
Perhettämme on kohdannut suru. Liisan nuorin poika Ismo menehtyi Terho-kodissa viime viikolla tiistaina 45-vuotispäivänsä jälkeisenä päivänä. Tapahtui lopulta se, jota kymmenen vuotta pelkäsimme ja viime talven jo osasimme odottaa. Silti äkkiä on tyhjä olo ja kotona hiljaisuus pysäyttää aikaa.
Monet ovat jo kirjoittaneet Ismosta kauniisti ja kattavasti. Hänellä oli suuri, hyvä ystäväpiiri ja paljon kiinnostuksen kohteita. Ismo oli mediakasvattaja, toimittaja, elokuvien tekijä, runoilija, seikkailija ja maailmanparantaja parhaasta päästä. Lähes yhtenevästi hänestä kirjoittaneet ovat todenneet, että Ismolla ei ollut mitään tarvetta tuoda itseään esiin. Hän oli vuorovaikutuksessaan kiinnostunut aidosti muiden mielipiteistä ja tekemisistä ja halusi aina vaikuttaa inhimillisemmän maailman puolesta. Ystävällinen kuuntelija ja keskustelija oli myös päättäväinen ja haastoi tarvittaessa luutuneita käsityksiä tiukasti.
Ismo oli kotimme vakiovieras. Sain myös tehdä jotain työjuttuja Ismon kanssa ja oltiin monissa Ismon elokuvissa avustajina. Autiotalo, koira ja kissa, nuotiopuut etsittiin kuvauksiin. Kun hän opiskeluaikoinaan kehitti Kamerakynä-ideaansa, annoin tietysti luokkani koekäyttöön. Lapset saivat paljon hienoja kokemuksia. Myös Apulannan musavideon kuvauksiin lähetin luokkani. Ja olinpa ainakin kerran Ismon sijainen kamerakynä-koulutuksessa!
Jaoimme muutaman intohimon: koulu, elokuvat, keskustelun ihan kaikesta ja herkuttelu. Nyt euroviisujen aikaan jään paitsi hyvistä kommenteista. Aina kun Ismo oli meillä, löysimme keskusteltavaa, usein politiikan, kasvatuksen, koulutuksen ja median alalta, arvot edellä. Kiitos lukuisista keskusteluista. Kun kirjoitimme kirjoja, Ismo oli aina valmis auttamaan, lukemaan ja kommentoimaan.
Ismolla oli myös erikoisia harrasteita, joihin en voinut osallistua. Luolien tutkiminen ei sopinut minulle, ahtaan paikan kammoiselle ja ylipitkät kävelyretket olivat vanhalle vain haave. Mutta näistäkin päästiin osallisiksi kuvien ja kertomusten kautta. Kansalaistottelemattomuus oli kai myös eräänlainen harrastus, johon me nössöt emme uskaltautuneet mukaan. Erikoisista joulupipariherkuista päästiin toki nauttimaan.
Ismolla oli kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja organisoida vaikka elokuviensa tuotannon selkeinä osina. Kadehdin Ismon taulukoita! Mutta, Ismo oli myös runoilija. Runoissaan hän näytti meille romanttinen katseensa maailman menoon. Ismo oli laajasti sivistynyt humanisti, juuri sellainen joita maailma nyt tarvitsee enemmän kuin ehkä koskaan.
Laitan linkkiin kauniin laulun elokuvasta Joonatanin evankeliumi, Ismon sanat ja Ismon ystävän Martti Anttilan sävel:
https://iat.1g.fi/musiikki/joonataninevankeliumi_02_jonakinyona.mp3
Kevyet mullat, Ismo !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti