Musiikista ja sen aivojen hyvinvointia ylläpitävästä voimasta oli puhe. Huomasin taas, että liian harvoin tulee oikein keskittyneesti kuunneltua musiikksia, vaikka se on nykyään niin helppoa. Sain kuitenkin inspiraation etsiä se kappale, jota olen etsinyt jo jonkin aikaa. Lapsuudessa koin nimittäin ahaa-elämyksen musiikista ja tunsin suurta mielihyvää (ne dopamiimit) kun ymmärsin ensimmäistä kertaa klassisen musiikin ominaisuuksia. Tässä kappaleessa tarjotaan harmoniat, rytmit ja teemojen kehittely niin kuulijaystävällisesti, että noin 10-vuotiaana retkahdin tähän rokkiin täysin. Kyllähän sitten 60-luvun Leonard Bernstein ohjelmat telkkarissa olivat myös tärkeitä. Mutta barokkimusiikki oli ensimmäinen ihastus ja Beatles tuli sen jälkeen. Pitkän etsinnän jälkeen tuubista löytyi; Johan Christoph Friedrich Bach: Concerto für viola, piano und orchestra Linkki
Vieläkin tuntuu hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti