On ollut aikaa. Vanhempieni 302 kirjettä vuosilta 1943-47 on nyt kuvattu ja melkein kirjoitettu puhtaaksi. Isosiskon kanssa päätimme tehdä niistä kirjan. Materiaali on meistä ainutlaatuista ja hienoa. Etenkin isö kirjoittaa niin hienosti.
Rakkaus pitää yllä toivoa:
Rakkaus pitää yllä toivoa:
"Niin Guni, ollakseni jälleen proosallinen, olen taas kirjoitellut melko paljon heinäkuisen illan tuomia ajatuksia Sinulle, mutta - pyydän - kirjoita vain suoraan ajatuksesi, olkoot ne sitten millaisia tahansa. Katsos, hyvin helposti näissä oloissa, kun ei kerkiä paljon muuta ajattelemaan kuin sitä, miten tuon elonkipinän itsessään saisi kulloinkin varjeltua ( taikka ei oikeastaan siihen kerkiä paljon huomiota kiinnittämään ) niin ottaa itsekin oikeuksia, muistamatta ajatella paljonkaan toista siinä suhteessa. On vain valmis vaatimaan.
Mutta nyt loppu. Guni, saat jälleen kuvallesi hyvän yön suukon, olenkin sen ottanut tuohon eteeni, että voin paremmin “puhua” kanssasi.
Paljon lämpimiä terveisiä
Kalelta"
On paljon liikuttavaa ja kiinnostavaa. Kiitämme siskon kanssa vanhempia, ehkä vasta nyt ymmärrämme miksi tämä aarre on säästetty meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti