Joskus olemme leikillämme kutsuneet itsenäisyyspäivää itsepäisyyspäiväksi. Itsepäisyydellä on hyviäkin puolia, mutta ei silloin jos se estää yhteistyön ja kriittisen ajattelun.
Hesarissa oli tänään hieno pääkirjoitus: Keskinäinen luottamus on Suomen vahvuus. (LINKKI)
Kun olemme nyt kirjoittaneet uutta kirjaa sosiaalisesta pääomasta koulun tehtävänä, niin jatkuvasti toteamme, miten tärkeää onkaan luottamus! Se on sosiaalisen pääoman tärkein ominaisuus tai osa, joka on viennyt suomalaista kulttuuria näin pitkälle. Nyt, korona-aikana, on nähty, mihin epäluottamus johtaa. Teho-osastojen hoitajat kertovat miten rokottamattomat koronaan sairastuneet täyttävät paikkoja ja siirtävät muita tarvitsevia jonoon. Rajoituksia vastaan kapinoidaan ja epäillään koko koronan olevan eliitin salajuoni. Vaikea ymmärtää kaikkea älyttömyyttä. Nyt ymmärrän, että kyse ei ole ajattelusta tai harkinnasta tietenkään, vaan epäluottamuksen tunteesta, joka syrjäyttää harkinnan ja tiedonhalun. Sivistyksemme riippuu kansalaisten kyvystä toimia yhdessä, yhteiseksi hyväksi. Sivistystä on myös kyky hankkia ja arvioida tietoa ja erottaa valeuutiset oikeista.
Koulussa pitää opettaa tietoja ja taitoja. Mutta koulun tehtäväksi on annettu myös sosiaalisen pääoman kartuttaminen tasapuolisesti kaikille. Se kasvatustehtävä on entistäkin tärkeämpää, kun ulkopuoliset voimat haluavat horjuttaa yhteiskuntamme perustaa, luottamusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti