Guggenheimin kohdalla puhutaan siitä, mikä on taidetta, mitä se saa maksaa ja kenelle se on.
Taide on aina käynyt jännitteistä vuoropuhelua ympäristönsä kanssa.
Olisi hyvä muistaa että taide alkoi sosiaalisena, rituaaleihin liittyen. Oli tärkeää että kaikki yhteisössä tulkitisivat taiteen samoin. Nykyajassa vaikkapa kirkkotaide on yhä hyvä esimerkki.
Meidän yksilöllinen aikamme on antanut tilaa taiteelle joka lähtee yksilön omaehtoisesta tarpeesta luoda ja jättää vastuun tulkinnasta kokijalleen. Tämä taidemuoto on saanut korkeamman arvoasteen elitiin piirissä. Taiteesta on tullut poliittista uskontoon sitoutumisen sijaan. Mutta siltikin paljolti maksaja määrittelee hyvää ja huonoa. "Paljonko se maksaa" on usein kiinonstavin asia vaikka taulun kohdalla.
Guggenheim edustaa elitismiä, ilman muuta. Sen tehtävä voi myös olla tuoda elitististä taidetta lähemmäs "tavallista" kansalaista. Sehän voi olla hyväkin ja varmaan onkin.
Siinä mielessä en ole pelkästään innostunut g-museosta. MIkäli se vähentää resursseja peruspalveluista, niin se on jopa erittäin huono hanke. Parantaako se suomalaisen taiteen asemaa tai lisääkö kiinnostusta moderniin muotoiluun? Voi olla, mutta ei merkittävästi, arvelen.
Onko tässä keisarin uudet vaatteet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti