Kävin taas katsomassa äitiä sairaalassa. Matkalla kotiin tajusin että on ihanaa kun saa ja voi tehdä valintoja.
Äiti ei pysty liikkumaan eikä puhumaan. Valinnat ovat kovin vähässä.
Ajattelin että on aivan mahtavaa kun voi päättää käännynkö oikealle tai vasemmalle. Voin päättää mitä katson telkkarista ja mitä juttelen Liisan kanssa. Nyt eläkeläisenä minulla on aikaa jakaa sitä niinkuin haluan. Arjen iloja. Täytyy muistaa nauttia tästä ilmaisesta ja parhaasta ilosya niinkauan kuin voi. Ehkä parasta on että saa valita, tehdä asioita ja katsoa mitä siitä sitten seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti