Opekurssini 1974-77 tapasi jälleen. Lämmin ja avoin ystävyys leijui jälleen yllämme Tuusulan Onnelassa. Joku sanoi lähtiessä että tää porukka on ihana kun voi tulla oman itsenään. Usein käy niin , että kun harvoin nähdään pitää todistella pärjäämistään. Luulen että porukassamme ei ole sellaista arvoa.
Kuulin myös ensi kertaa teorian että rehtorimme , professori Martti Ruutu vaikutti paljon valintoihin. Olimme hänen viimeinen operyhmänsä. Ehkäpäs arvostettu Martti valitsikin oikein valiojoukon...
Kiitos Paras kurssi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti