Tänään sen vihdoin luin Hesarista. Suomen huono menestys ei johdu vääristä varusteista, väärästä valmennuksesta (tai puuttuvasta dopingista) tai edes siitä että muut ovat niin hyviä.
Hesarin urheilusivuilla oli minusta ihan oikea kommentti siitä että varsinkin hiihtäjät ovat liian totisia. Samaa mieltä.
Suomessa aina puhutaan siitä että valmennus pitää aloittaa ammattimaisesti ajoissa ja hyvillä resurseilla. Monet lahjakkaat nuoret kumminkin lopettavat, ei jaksa.
Ammattimainen urheilu on paradoksi sinänsä. Olemmeko olleet niin köyhiä että varsinkin Suomessa ammattiurheilusta tulee liian totista? Rentous ja ilo katoavat. Siloin ei voi menestyä. Muistan jo parikymmentä vuotta sitten kun olin opettajille suunnatun yleisurheiluohjaajan kursseilla. Siellä vakuutettin monenkin asiantuntijan suulla että maailman huippu-urheilijat ovat fyysisesti samalla viivalla. Menestys ratkaistaan henkisellä puolella. Onko sen puolen osaaminen karannut muualle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti