Käytiin katsomassa Jos rakastat. Kyllä teki hyvää. Neil Hardwick oli puhaltanut elokuvaan juuri sitä ihmisen humaania lähestymistapaa, jonka hän niin suvereenisti taitaa. Näin osaavat suuret viihdyttäjät ja komedian taitajat.
Kaikki olivat hyviä, jopa ne vähän pahat.
Miten taitavasti henkilöohjaus ja musiikin leikkaus hengittävätkään! Eiköhän tässä ole ainakin pieni klassikko...
Ja Topeliuksen tarina ihmisen kasvusta nöyrtymisen kautta elää sekin. Ajallemme niin kovin tärkeä viesti.
Nyt vielä kun tulisi se karaokeversio ja saisimme oikein vetää elokuvatéatterissa niitä sydämeen käypiä lauluja! Eiköhän maailma vähän parane.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti